V.
Liverpool-saari.
Priki purjehti siis miltei aivan aukinaisella merellä. Mutta edempäuä taivaanrannalla osoitti vaalea, tällä kertaa liikkumaton kuume liikkumattoman pinnan lähisyyden.
Jean Cornbutte piti yhä edelleen kurssia Brewster-nientä kohti ja läheni jo niitä tienoita, joissa ilma on erinomaisen kylmä, kun auringon säteet tulevat sinne vasta sitte, kuin ovat paljon heikontuneet vinosta suunnastansa.
Elokuun 3 päivänä oli priki liikkumattomain ja yhtenäisten jääpantain keskellä. Pääsypaikat olivat monesti puolta kaapelipituutta leveitä, ja La Jeune-Hardien täytyi tehdä tuhansia mutkia, jotka toisinaan olivat panneet sen kiertämään kompassin ympärinsä.
Penellan hoiteli Mariata mitä ahkerimmalla huolella ja sai hänen, pakkasesta huolimatta, joka päivä viettämään pari — kolme tuntia kannella, koska näillä leveyspykälöillä ruumiin liikunto on terveyden välttämätön ehto. Muuten Maria oli yhä edelleen hyvällä mielellä. Kanssapuheensa näytti ikäänkuin uudelleen rohkaisevan matruuseja, ja kaikki kunnioittivat häntä vilpittömästi. André Vasling näytti innostuneemmalta kuin koskaan ennen ja etsi kaikkia tilaisuuksia saadakseen hänen seurassaan olla, mutta ikäänkuin jotakin aavistaen vastaanotti tämä nuori tyttö hänen huomallisuutensa eräänlaisella kylmyydellä. Helposti voi ymmärtää, että tulevaisuus enemmin kuin nykyisyys oli esineenä André Vaslingin kanssapuheilla, ja ettei hän salannut niitä monia ja uskottavia syitä, jotka tekivät varsin todenmukaiseksi, että haaksirikkoutuneet olivat hukkuneet. Hänen ajatuksensa mukaan oli nyt vahinko tapahtunut kuin tapahtunutkin, ja Marian olisi nyt jollekin toiselle huoli uskottava tulevaisuudestansa.
Kuitenkin Maria tuskin vielä lieneekään oikein oivaltanut mitä André Vasling tarkoitti, syystä että tämän suureksi kiusaksi kanssapuheet eivät koskaan päässeet olemaan pitkällisiä. Penellan keksi aina jonkun keinon pistäytyä väliin ja hävittää André Vaslingin esityksien vaikutuksen muutamilla lohdullisilla sanoilla.
Muuten tämä tyttö ei kuluttanut aikaansa joutilaisuudessa. Penellanin kehoituksesta laitti hän talvivaatteensa kuntoon; oli näetsen välttämätöntä, että hän kokonansa muutti pukunsa. Tavallisten naisvaatteiden muoti ei sopinut tässä kylmässä ilma-alassa. Hän teki siis itselleen eräänlaiset turkiksilla vuoritetut housut, jotka jalkain paikoilta olivat hylkeennahalta päällystetyt. Hameet eivät ulottuneet alemma kuin polviin asti, etteivät lumihangissa venyisi. Turkilla sisustettu, tarkasti ruumiille keveltyvä kohtu peitti ylä-osan ruumista.
Niinikään valmisteli miehistökin joutohetkinään talviasuaan täyteen kuntoon. He tekivät suuren joukon pitkävartisia hylkeennahka-saappaita, taitaaksensa huoleti kynnellä lunta kulkuretkillänsä. Näin oli kaikilla koko purjehtimisen ajalla työskentelemistä.
André Vasling, joka oli erittäin taitava pyssymies, ampui useissa tiloissa vesilintuja, joita lukemattomina parveina laukuili aluksen ympärillä. Eräänlaiset haahkatelkät varustivat laivaväen oivallisella tuoreella lihalla, terveelliseksi vaihetukseksi suolaisen kanssa.
Vihdoin viimein tuli priki tuhansia mutkia tehtyään Brewster-niemen näkyville. Vene laskettiin mereen. Jean Cornbutte ja Penellan menivät maalle ja näkivät rannikon olevan aivan aution.
Heti sen jälkeen lähti priki jälleen purjeille, kurssi Liverpool-saarta kohti, jonka Scoresby löysi 1821, ja laivaväki päästi hurrahuutoja nähdessään maan-asukkaita juoksevan pitkin rannikkoa. Heti ruvettiin hieromaan tuttavuutta heidän kanssansa muutamain heidän kieleensä kuuluvain sanain avulla, mitkä Penellan tunsi, ja muutamilla puheenparsilla, joita he itse olivat valaskalan pyytäjiltä oppineet.
Grönlantilaiset ovat pieniä ja paksuja; heidän pituutensa on harvoin yli neljän jalan ja kymmenen tuuman; ihonsa on punasilpeinen, muoto pyöreä ja otsa matala; musta tukkansa riippuu suorana pitkin selkää; hampaansa ovat turmellut, ja heissä on aine senlaiseen pitaliin, mikä kalaa syövillä kansoilla on omituisena.
Rauta- ja kuparipalaisista, joiden perään ovat sangen halukkaita, nämä ihmisparat tarjosivat karhuntaljoja, merikoiran-nahkoja sekä nahkoja kaikista elävistä, mitkä tavallisesti hylkeen nimeen käsitetään. Jean Cornbutte sai tavattoman halpaan hintaan kaikkia näitä kaluja, jotka tulivat olemaan hänelle suureksi hyödyksi.
Kapteini teki sitte maan-asukkaille ymmärrettäväksi, että hän oli hakemassa erästä haaksirikkounutta alusta, ja kysyi, eikö heillä ollut mitään tietoa semmoisesta. Eräs heistä piirrusti hetikohta lumelle eräänlaisen aluksen ja sanoi, että semmoinen alus kolme kuukautta sitä ennen oli nähty pohjoisessa päin. Myös selitti hän, että suoja-ilma ja jääkenttäin liikkeelle lähtö oli estänyt maan-asukkaat koettamasta saada selkoa aluksesta. Heidän veneensä ovatkin tavattoman keveät eivätkä voi pitää merta semmoisissa tiloissa.
Nämä tiedot, niin vaillinaiset kuin olivatkin, rohkaisivat kuitenkin matruusit yritystä toimeen panemaan ja Jean Cornbutten taivuttamaan heidät mukaansa vielä kappaleen matkaa edemmä jäämerelle.
Ennenkuin lähdettiin Liverpool-saarelta, ostettiin kuusi yhteen valjastettavaa eskimolaista koiraa, jotka kohta perehtyivät laiva-elämään. Priki nosti ankkurinsa elokuun 10 päivänä aamulla ja laski, vinhan viuhkan myödittäessä, pohjoista suuntaa.
Nyt oli tultu pisimpiin vuoden päiviin, eli toisin sanoen, aurinko, joka ei mennyt alas, ennätti tehdä korkeimman lukumäärän ympyröitä, minkä se tekee taivaanrannan päällite.
Tämä yön täydellinen poissa-olo ei kumminkaan tuntunut tukalalta, kun sumu, sade ja lumi peittivät aluksen pimeydellä, yhtä synkällä kuin yön.
Jean Cornbutte, joka oli päättänyt mennä niin pitkälle pohjoiseen kuin taisi, alkoi käydä toimiin terveystilan varjelemisesta. Välikansi suljettiin peräti, ja ainoastaan joka aamu pidettiin huoli ilman muutoksesta. Kamiinit (rauta-uunit) pantiin paikoilleen, ja torvijohdot järjestettiin niin, että antaisivat niin paljon lämmintä kuin mahdollista. Väelle annettiin se neuvo, etteivät pumpulipaidan päällä pitäisi enempää kuin yhden villapaidan ja että pitäisivät nahkatakkinsa tiiviin napitettuina. Muuten ei vielä ruvettu lämmittämään, koska halko- ja sysivarastojen säästäminen varsinaiseksi pakkas-ajaksi oli tähdellinen asia.
Lämpimiä juomia, niinkuin kahvea ja teetä, jaettiin miehille säännöllisesti joka namu ja ilta, ja koska oli varsin hyödyllistä saattaa vuoroitella suolaisen ja tuoreen lihan suhteen, niin käytiin suorsia ampumassa, joita oli kosolta.
Jean Cornbutte ripustutti myöskin ison maston latvaan niinsanotun "vareksen pesän", eli tynnyrin, jonka toinen pohja oli sisään lyöty. Siinä oleskeli tähystäjä alinomaa pitämässä jääkenttiä silmältä.
Kaksi päivää siitä kuin priki oli ulkounut Liverpool-saaren näkyvistä, nousi yhtäkkiä tuima ja kuiva tuuli, tuoden muassaan melkeän kylmän. Muutamia merkkiä alkavasta talvesta jo havaittiin. La Jeune-Hardiella ei ollut silmänräpäystäkään menettää, tie kun kohta oli sille perin salpautuva.
Syyskuun 3 päivänä aamulla saapui La Jeune-Hardie Gaël-Hamken lahden tasalle. Maa piti nyt löytyä kolmen peninkulman päässä alla tuulen. Tämä oli ensi kerta kuin priki pysähtyi jääkentän eteen, jossa ei ollut laisinkaan rakoa mistä olisi sisään purjehtinut ja joka oli ainakin peninkulmaa leveä. Siispä oli välttämätöntä käyttää sahoja, jos mieli päästä jään läpi. Rännin suunta rastikoittiin niin, että virta oli poisviepä lohkotut jääkappaleet. Koko miehistöä käytettiin liki kaksikymmentä tuntia tähän työhön. Miehillä oli kova työ; monesti täytyi heidän mennä veteen vyötäisiä myöten, ja heidän hylkeennahka-saappaansa olivat nyt perin vaillinainen suoja.
Muutoin on näillä korkeilla leveyspykälöillä kaikkinainen ponnistuttava työ hengityksen vaikeuden tähden suorastaan uuvuttavaa, ja vahvinkin on pakoitettuna työtänsä ehtimiseen keskeyttämään.
Viimein ränni saatiin valmiiksi ja priki selville sitä niin kauan viivyttäneestä jäästä.