MIKSI MINUSTA TULI TUPAKKAMIES.
Kaiketi te muistatte, kuinka Caesar sanoi, kun hyppäsi ojan yli? Hän sanoi: »Arpa on heitetty!»
Jotkut ehkä tietävät senkin, kuinka Vänni sanoi, kun vihiltä pääsi? Hän sanoi: »Tupakka!»
Jokainen tietää, mikä mies Caesar oli, mutta harvoilla on käsitystä meidän Vännistä. Se osottaa yksipuolista klassillisuuteen menemistä meidän opinnoissamme ja epäkansallisuutta riennoissamme etteivät kaikki tunne Vänniä, vaikka hän on tosi suomalainen mies.
Kerran markkinoilla minä hänet tapasin. Hän oli näköjään muuten kuin kaikki vaimosta, eli erään papin sanoen, »apinjasta» syntyneet, paitsi että hänen hampaansa olivat ruskeat, ja hänen suupielistään voi arvella, että hän oli syönyt lakritsaa. Mitä hampaihin tulee, todisti niiden väri vaan, etteivät ne olleet ostetut. Hänen suupielensä taas erottivat hänet siitä sukupuolesta, jota — joskus suottakin — sanotaan »kauniimmaksi.» Jos joku humalainen herrasmies kuitenkin olisi luullut häntä tytöksi ja suudellut häntä suupieliin, niin ei hän olisi tehnyt sitä monta kertaa.
Tässä on pieni huomautus nuorille palvelustytöille, jotka myöhään iltasella palaavat asioiltaan kaupungilta. Jos heillä olisi tupakkapurus suussa, kun herran retkut heitä ahdistelevat, niin saisivat he huoleti tarjota suunsa suudeltavaksi. Kun humalainen herrasmies saa semmoisen muiskun, luulee hän suudelleensa isäänsä ja pötkii häpeissään pois.
Muuten näytti Vänni kauniilta mieheltä — tahi ei juuri »kauniilta» vaan »intressantilta», niinkuin Herman Bang Helsingin naisista.
»Terve, terve! Tehän kuulutte olevan Vänni?»
»Juu — panisitkos tupakan?»
»Kiitoksia! Minä en polta.»
Vänni huokasi ja katsoi säälivästi minuun. Sitte hän sanoi kyynelsilmin:
»Nuorukainen, sinä kuolet pian! — Mulla on veli, joka kitui rintatautia neljäkymmentä vuotta ja tupakalla hän eli. Mutta sitte kielsi tohtori hänen tupakoimasta, ja sen jälkeisellä viikolla hän ei enää huolinut tästä maallisesta tupakasta. Hän oli enkelien luona.»
»Tupakkaenkelienkö?»
»Ei, vaan taivaassa. Hänellä oli puhdas sydän, vaikka hänen hampaitaan sanottiin keltaisemmiksi kuin minun.»
»Tupakka surmasi veljenne. Monen muunkin se on saattanut liian aikaiseen hautaan.»
»Päinvastoin», sanoi Vänni. »Minä olen nähnyt ihmisten kuolevan, ennenkuin ovat täyttäneet neljää vuotta ja tuskin äidin rinnoilta eronneet, vielä vähemmän päässeet tupakan makuun. Mutta ei yksikään tupakkamies ole kuollut niin nuorena.»
»Mutta se on niin ruma tapa.»
»Jääskeläinen, minä tunnen sinut», vastasi Vänni. »Sinä olet kansan mies. Minkätähden kansallispukuja pidetään? Senkötähden että ne ovat kauniit? — Ei, vaan sentähden että ne ovat kansalliset. Samoin on tupakan nautinto kaunis tapa, sentähden että se on kansallinen.»
»Mutta kuitenkin…»
»Mitä mutta? Olisiko tupakkaenkeliä, ellei olisi tupakkaa? Ja mikä olisi maailma ilman tupakkaenkeliä? Murheen laakso! Kuinka ihmeellisesti tupakka varjelee kaikista taudeista, ja kuinka pian ihmiset kuolevat, elleivät saa tupakkaa, niinkuin näet minun onnettomasta veljestäni. Jos Eeva olisi Aatamille antanut tupakan eikä omenaa, emme kuolisi koskaan.»
Silloin minä panin tupakan — ja elän vielä.