RAKKAUS JA ESIMERKKI RAITTIUSRIENNOISSA.
»Raittiuslupaus on hieno perkeleen paula omien tuntojemme raskauttamiseksi. Fariseusten hapatuksesta varjele meitä, laupias Jumala!» (Rovasti Grönberg Vaasan pappein kokouksessa.)
Ei kaikissa romaaneissakaan puhuta niin paljon rakkaudesta kuin nykyiset vesiperäiset herrat siitä puhuvat. Minun pitää mennä raittiusseuraan, jos en ole juoppo, rakkaudesta lähimaistani kohtaan. En saa antaa lähimäiselleni ryyppyä, kun hän tulee pakkasesta, jos häntä rakastan j.n.e.
Täydellisemmin vielä »rakasti» se mustalainen hevostaan, joka ei sille antanut ruokaakaan. Jos meidän muijamme meitä oikein rakastaisivat, eivät he koskaan panisi keittoa tulelle, sillä moni on syömällä turmellut vatsansa. Jos tätä asiaa oikein tutkii, täytyy sanoa, että useimmat ihmiset ovat kuolleet vatsatauteihin, jotka on syönnillä hankittu.
Sanotaan, että esimerkin vuoksi minun pitäisi heittää ryypyn otto pois.
Todellakin. Kuka ei tuntisi suurta kiusausta, nähdessään kuinka juopunut jätkä makaa rapakossa tahi kiljuu pitkin katuja? Mikä viehättävä esimerkki!
Raittiuslehti »Aamun airut» sanoi kerran, että raittiussaarnaajoiksi paraiten sopivat entiset juopot. Mutta jos asian ottaa todelliselta kannalta, niin vielä paremmin saarnaavat raittiutta nykyiset juopot. He eivät tarvitse mitään tekstiä, ei mitään »rakkautta», heidän tarvitsee vaan näyttää itsensä oikein elementissään. Entiset juopot voivat korkeintaan vedota punaiseen nenäänsä. Mutta kun näkee miehen rapakossa, voi olla vakuutettu, että tuo mies on todellakin juoppo, ja että sinne se viina miehen viskaa.
Jos siis rakkaus lähimäiseen on pääasia ja määrää, mitä meidän on tehtävä, mitä ei, on minusta selvintä ja paraiten vaikuttavaa, että raittiusluennot järjestetään edellä viitattuun suuntaan. Luennon pitäjiksi sopii valita joku todellinen juoppo. Hänelle ei tarvitse antaa käytettäväksi vanhoja luentoja, vaan litra viinaa. Ja hän puhuu selvästi, innokkaasti ja vakaumuksesta. Semmoinen saarna vaikuttaa kuulijain tuntoon paljoa tehokkaammin kuin virstaa pitkät luennot.
Nykyään kun aika on rahaa ja kalliimpaa kuin viina, olisi tämä tapa hyvin edullinen kuulijoille eli katselijoille. Siten tulisi raittiusasia ajetuksi draamalliseltakin puolelta. Tähän asti on siitä puhuttu vaan uskonnolliselta, taloudelliselta ja terveysopilliselta kannalta. Naiskysymyskin pääsi vasta oikein vauhtiin, kun näytelmätaide tuli avuksi. Mitkään luennot eivät voisi tehdä sitä vaikutusta kuin Noora ja Homsantuu. — Halukkaita luennonpitäjiä ei suinkaan tulisi puuttumaan.
Paljas rakkaus ei tässä maailmassa saa suuria aikaan, jos sitä ei käytetä järjellisellä tavalla.
Kerran Helsingin markkinoilla vietiin putkaan yhtenä päivänä 70 raittiusapostolia, jotka esimerkillään näyttivät, miten ihminen voi väkeviä juomia väärinkäyttää ja mihin poliisi semmoisen ihmisen vie. Sen yleisön, joka markkinoilla kävi tämän päivän kuluessa, voi laskea vähintään viiteentoista tuhanteen. Kutakin heistä riitti siis katsomaan ja kuulemaan niin lukuisa yleisö, että sitä saattaisi jokainen raittiusluennon pitäjä kadehtia. Että näiden seitsemänkymmenen esitelmä todella vaikutti terveellisesti, sitä todistaa se seikka, että seuraavina päivinä siitä sai lehdissä lukea ei kiitoskirjeitä, vaan surullisia mietelmiä. Heidän esimerkkinsä siis ei viekotellut muita ihmisiä juomaan, vaan kirjoittamaan juoppoutta vastaan.
Kumpiko siis oikeastaan osottaa suurempaa rakkautta lähimmäistään kohtaan, juoppoko vai raitis? Molemmat rääkkäävät ruumistaan — rakkaudesta kai — ja juoppo maksaa vielä humalasakot, makaa yönsä putkassa ja potee kohmelot, ollaksensa muille varoittavana esimerkkinä. Sillä rakkaus on väkevä.
Entä se esimerkki sitte?
Jos lähimäiseni vatsa ei siedä potaattia, täytyykö minun, rakkaudesta häntä kohtaan, lakata potaattia syömästä?
Kun Kain sanoi: »Olenko minä veljeni vartija?» ajatteli hän aivan oikein. Hänen kaltaisestaan miehestä ei ollut nuoremmalle holhojaksi eikä esikuvaksi.
Yhtä vähän kelpaa raittiusmiehen nimellä kulkeva salajuoppo järkimiehelle esimerkiksi kuin sekin joka rehellisesti rötköttää katuojassa.