PYHÄJÄRVI.
Pyhäjärvi nimisiä pitäjiä on Suomessa kolme, nimittäin Oulun, Uudenmaan ja Viipurin läänissä, mutta itse sen nimisiä järviä on maassamme ties kuinka monta. Pyhiä ne tietysti ovat kaikki — olleet ainakin niinä aikoina, kun vedenhaltijoille uhrattiin. Vielä tänäkin päivänä lienevät nuo kolme pitäjää pyhempiä kuin yksikään muu läänissänsä.
Mutta jos milloin tulisi kysymys siitä, mikä näistä kolmesta Pyhäjärvestä on kaikkein pyhin, niin ehdottomasti katsoisin minä etusijan olevan annettavan Viipurin läänin Pyhäjärvelle. Voinpa sanoa syynkin siihen.
Nyt kysymyksessä oleva Pyhäjärven pitäjä ulottuu, kuten tunnettu, Laatokan rantaan. Eikä koko maassa — kaikista "pyhistä" nimistä huolimatta — nykyaikana enää ole toista niin pyhää järveä kuin se, yhtä vähän kuin on toista niin suurtakaan. "Laatokan laajat laineet" sulkevat näet syleilyynsä kaksi kaunista saarta, joissa molemmissa on pyhät paikat: luostarit. Niihin vaeltavat hurskaat ihmiset hyvinkin kaukaa, keventääkseen syntikuormaansa. Kuinka niiden vaikutus ei sitte tuntuisi läheisillä rannoilla? Tiedämmehän, että Valamon luostari, joka kuitenkin on kaukana aavalla ulapalla, hohtaa hartautta aina Sortavalaan asti. Sentähden on Sortavala epäilemättä pyhimpiä kaupunkeja maan päällä, etenkin Kymölän puoli. Mutta nyt on Konevitsan luostari vielä paljoa likempänä Pyhäjärven rannikkoa kuin Valamo Sortavalaa — tuskin kelpo uimamatkan päässä — niin että se ei mitenkään voi olla äärettömästi vaikuttamatta Pyhäjärven pitäjän siveellisyysoloihin.
Kuitenkin on muistettava, ettei sielunvihollinen missään ole niin valpas kuin pyhien paikkojen läheisyydessä. Siellä se lakkaamatta väijyy ja vehkeilee. Senjohdosta tulee väkisinkin ajattelemaan hyvän ja pahan ikuista taistelua, ja likeltä pitää, ettei kallistu dualismiin, siihen muinaisten idän kansojen uskoon, että valo ja pimeys alati kamppailevat keskenään hengen maailmassa niinkuin luonnossakin, ja että toiset olennot jo alun pitäin kuuluvat hyvän, toiset pahan valtakuntaan.
Vanha pyhäintaru Konevitsan luostarin perustamisen ajoilta kertoo, että tuolla Laatokan saarella silloin, kun luostarin perustajat pyhimykset sinne myllynkivellä tai muulla semmoisella kaksi miestä kannattavalla aluksella purjehtivat, asusti itse herra Paholainen — Sortta —, mutta kiivaan ottelun jälkeen hänen täytyi koota kampsunsa ja lähteä pakosalle. Eräässä saaren kalliossa on vielä tänäkin päivänä nähtävänä kavion jälki, jonka paholainen oli polkenut, kun otti vauhtia lähtöhyppyyn. Ponnahdus oli ollut siksi voimakas, että hän yhtä painoa lensi läpi ilman läheisimmälle mantereen rannalle. Sille paikalle annettiin sitte hänen muistokseen nimi "Sortanlahti" — jollainen nimi muuten ei olisi voinut tulla kysymykseenkään Pyhäjärven pitäjässä. Uuden asukkaan tulosta Pyhäjärvelle ja elostelemisesta siellä muistuttaa myös toinen nimi, "Kiimajärvi", joka on ainoastaan vähän pienempi suurta Pyhäjärveä.
Kiimajärven nimi myös ilmaisee peittelemättä ja raa'asti, mihin suuntaan paholaisen myöhemmät harrastukset Pyhäjärvellä tähtäävät. Naiset, jotka yleensä ovat alttiimmat viettelyksille kuin miehet, on hän rahalla y.m. keinoilla houkutellut pahan palvelukseen ja koettaa nyt vuorostaan heidän avullaan vietellä valkeuden lapsia lankeemukseen. Paholainen — tuntien miesten heikkouden naisien suhteen — on hamasta maailman alusta käyttänyt naista välikappaleena miesten pyydystämiseksi, sillä hänen itsensä kanssa voisivat miehet kyllä pitää puolensa.
Niinpä viimeiset tiedot Pyhäjärveltä, mitä lehtemme toimituspaikassa olen nähnyt ja joiden ei alkuperäisessä alastomuudessaan arveltu pääsevän julkisuuteen, kertovat muutamista senlaatuisista paholaisen yrityksistä.
Eräänä päivänä tässä äskettäin hän lähetti nuorenpuoleisen naisihmisen viettelysretkelle, neuvoen tätä lähtiessä, että korkean luostarirakennuksen toiseen kerrokseen ei ole sovelias eikä tarpeellinen mennä oven kautta ja portaita myöten, vaan parasta on odottaa, kunnes akkunasta lasketaan köysi, jolla hänet kyllä nostetaan asianomaiseen paikkaan. Juoni olisi muuten onnistunutkin paholaisen mielen mukaan, mutta seudun hyvät henget olivat myös valveilla — ja katkasivat köyden, kun nainen roikkui vasta vähäsen yli puolimatkasta. Pudotessa kosketti nainen itsensä niin pahoin, että joitakuita päiviä sairastettuansa kuoli. Toiseksi yöksi valitsi paholainen kylästä kevyemmän tytön, ja lähetti hänet matkalle samanlaisella evästyksellä. Mutta tälle kävi samoin: nuora katkesi taas ja tyttö putosi maahan, vaan ei saanut niin pahoja vammoja kuin ensimäinen. Paholainen on kumminkin mies, joka ei kahta tyhjää säikähdä. Itsepintaisesti hän pyrkii tarkoitustensa perille, eikä keskentekoiseksi jätä mitään. Kolmanneksi kerraksi hän hankki käsiinsä oikein ottavan syötin. Tapasi näet tänä syksynä rippikouluun aikovan tytön, joka valitteli pulaansa, kun kesällä ei tullut siksi ansaittua, että nyt riittäisi syömistä rippikoulun ajaksi. Ilkeän ilon irvistys karehti sitä kuullessa paholaisen karvaisilla huulilla. "Kyllä tiedän keinon, millä siitä pulasta pääset", kuiskasi hän tytölle, viekkaasti silmää iskien. Rippikoulun edellisellä viikolla nähtiin tyttö vastatuulessa soutavan sinne pyhään saareen, ja sitte perille päästyänsä riippuvan tuon jo kahdesti katkenneen köyden päässä. Tällä kertaa nuora ei katkennut. Eivätkö lie hyvät henget aavistaneet vaaraa siltä taholta, vai olisiko kiusaus ollut niin väkevä, että heidän varjeluksensa raukesi turhaan. Se vain tiedetään, että kun tyttö pari vuorokautta luostarissa lystäiltyään souti takasin, hänellä oli rahaa useampia ruplia, ja ruokatavaroita minkä kantaa jaksoi. Huoleti hän nyt voi mennä rippikouluansa alottamaan.
Sattuuhan sitä tämmöistä hyvän ja pahan taistelua muuallakin kuin
Pyhäjärvellä Viipurin läänissä. Se vain on eroa, etteivät nämä voimat
missään ole niin lähetyksin kuin siellä, jossa Sortanlahti on ihan
Konevitsan akkunain alla.