TONKIVAN VELJEMME PUOLESTA.
En olisi montakaan riviä sanomalehtiin kirjoittanut, jos luontoni ei aina vaatisi minua puolustamaan köyhiä, vähäväkisiä ja ylönkatsotuita. Eikö se ole miellyttävä piirre minun luonteessani — "vaikka ma sen itte sanon?"
Mutta minun huolenpitoni ei rajotu ainoastaan ihmisiin, vaan myös eläimiin, etupäässä kotieläimiin. Sellaisena turvattomain suojelijana minä melkein ansaitsisin kunnianimen "toinen Topelius". Joka sitä ei usko, vaan epäilee, lukekoon ajatuksella tämänkin kirjoitukseni, ja hän on myöntävä väitteeni oikeaksi.
Minun sydämessäni löytyy tilaa niillekin, joita ei edes vanha Sakari-vainaa oikein suosinut. Vai oletteko kuulleet, että Sakari Topelius olisi koskaan noussut puolustamaan sen halveksitun kotieläimemme oikeuksia, jonka nimeäkin me kainostelemme mainita vähemmän tuttavallisissa seuroissa ja keskusteluissa — tarkoitan, hm — sitä röhkivää kotieläintä? Minun tietääkseni Topelius ei ole sitä puolustanut.
Mutta minä sen teen. Minä en kärsi, että sillä tavalla halveksitaan, syyttömästi soimataan ja panetellaan ystäviäni.
Mitä teillä on sikaa vastaan, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset? Eikö hän ole siivo ja kiltti kotieläin, rauhanaatteen uskollinen kannattaja sekä vaatimaton niin ruuassa kuin juomassa?
Hänen ulkomuotonsako, sekö se teistä on vastenmielinen? — Miksi te sitte itse pyritte jäljentämään samoja pehmeitä piirteitä omassa ruumiinrakennuksessanne ja ilolla näette, että lapsenne ovat pyöreät kuin porsaat! Istumatyö ja vähä liikkuminen ulkona vaikuttavat, että nasku-ystäväni vanhemmiten usein lihoo liiaksi, niinkuin tekin. Eikä hänellä ole varoja polkupyöräilyyn tai muuhun urheiluun, millä te kevennätte itseänne. Tuskin pitäisitte suotavanakaan, että hän alkaisi laihtua. Mitä näössä lieneekin virheitä, sen maku korvaa monin kerroin — seikka, jota en tiedä sanoa teistä, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset.
Vai onko teillä hänen siisteyttänsä vastaan muistuttamista? — Mutta ottakaa, totuuden nimessä, lukuun hänen asunto-olonsa. Kuinkahan valkoisilta te välkkyisitte semmoisissa olosuhteissa! Puhdas hän on porsaana, yhtä puhdas jos ei puhtaampi kuin te olette olleet. Ja tietysti hän pysyisi puhtaana, jos hänellä olisi erityiset ulkohuoneet niinkuin teillä, saatikka sitte jos "lokaaliin" kuuluisi kylpyhuone sinkkiammeineen, suihkulaitoksineen. Mutta hänellä ei ole tarjona muuta kuin rapakko. Suurinta siisteyden harrastusta todistaa juuri se, että hän koettaa peseytyä niinkin epämukavissa vesipaikoissa. Teidän puhdistautumishalunne ei ole niin kehittynyt, sillä te ette suinkaan menisi joka lätäkköön, vaikka olisi kuinka tarvis.
Moititte häntä itsepintaisuudesta. "Pakkautuu kuin sika aidan rakoon", sanotte. — Suomalainen nöskö on luonnollisesti aikojen kuluessa muodostunut yleisen kansallisluonteemme mukaiseksi. Elämä tässä karussa maassa kysyy kestävyyttä, sitkeyttä, hellittämättömyyttä niin ihmiseltä kuin hänen taistelutovereiltaan, kotieläimiltä. Jos tämä luonteen ominaisuus olisi moitittava, niin moittikaa silloin itseänne ensiksi.
Halveksitte hänen tietämättömyyttään. — Olisitte laittaneet hänelle koulut, kirjat ja kartat, niin ehkä hän jotain tietäisi! "Ymmärtää yhtä vähän kuin porsas hopealusikasta", sanotte. — Kuinka taitavasti osasitte itse käyttää lusikkaa porsaan ikäisinä? Sitäpaitsi ymmärtää porsas tästä kapineesta juuri niin paljon kuin hänen tarvitseekin. Purasee sitä, ja huomattuaan ettei siitä ole syötäväksi, viskaa menemään. Jos te olisitte tehneet yhtä viisaasti, ei teitä nyt hopealla ja kullalla hallittaisi, orjuutettaisi. Sillä noilla metalleilla ei ole mitään muuta arvoa kuin minkä ihmiset niille antavat. Aivan toista on esim. teräksen sisäinen arvo, sillä siitä aineesta käy valmistaminen tarpeellisia työaseita, mutta kullasta ja hopeasta ei muuta kuin hyödyttömiä korukaluja ja rahaa, tuota kaiken turmion tuojaa, ihmiskunnan kirousta, sen onnettomuuksien alkujuurta. Näyttäkääpäs naskullenne terästä — puukkoa tai kirvestä — saatte nähdä eikö hän sitä kunnioita!
"Tietää sen, minkä sika Pohjantähdestä", sanotte halveksien. — Paljonkos te siitä tiedätte? Ette tunne omankaan taivaankappaleenne kaikkia seutuja, sen vähemmän muita. Pohjantähden suuruudesta ja liikunnosta tiedätte hyvin vähä, jos ette kysy ammattitutkijoilta tahi katso kirjoista. Ja nekin voivat erehtyä. Pääasia teille on, että tuo tähti teitä opastaa pohjoista kohden — tätä nykyä — muusta ette suurin välitä. Nöskölle sekään tieto ei ole tarpeen, sillä hänen tapansa ei ole tehdä pitempiä merimatkoja omin päin. Ylimalkaan hän ei matkustele paljoa — elävänä.
"Ei käsitä enempää kuin sika tuulimyllystä", sanotte. — Aivan niinkuin te, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset! Jauhot teille kyllä kelpaavat, mutta myllyyn mennäksenne teillä on liika hyvät vaatteet yllänne. Esim. sanomalehden toimittamista te tunnette jotenkin saman verran kuin harjasselkäinen veljenne tuulimyllyn rakennetta. Jauhoja sieltä odotatte suunne mauksi. Lukea kyllä osaatte lehteänne, arvostella ja moittia, mutta olettekos muistaneet viedä jyviä tuuttiin? Sen puolen asiasta naskukin vain on unhottanut, muuten ei kellään olisi mitään muistuttamista hänen suhteestaan tuulimyllyyn. On eräitä sanomalehdenisäntiäkin, jotka luulevat parantavansa lehden asioita supistamalla toimitusmenot mahdollisimman pieniksi. Nasku on viisaampi. Ei hän pane myllyä hakaan, kun jauhoja tahtoo.
Tietämättömyys ei ole sama kuin henkisten kykyjen puute, vaan useimmassa tapauksessa se on ainoastaan seuraus siitä, ettei näitä kykyjä ole asianmukaisesti kehitetty. Tietämättömyys on aina korjattavissa. Mutta mikä on kaikkein tärkein, se on siveellisyys. Ja sillä alalla meidän tonkiva veljemme ja sisaremme vie voiton meistä monesta.
Muuta mainitsematta tahdon vain viitata siihen, kuinka ankara raittiusmies hän on. Ennemmin kuin kenkään meistä on hän hyljännyt jouluviinat. Sillä tiedättehän te, "kuka se on, joka kaiken kesän kyntää eikä juo jouluna olutta"?