XII
Oli tullut määräys, että kaikki vangit ovat rokotettavat.
Me emme säästy.
Syyskuun kahdentenatoista aamupäivällä saapuu lääkäri ja välskäri.
Oikea käsivarsi on paljastettava. Toiset riisuvat koko paidan yltään, sillä se on matkalla saanut siksi paljon siihen kuulumatonta ainetta ja väriä, ettei se vähimmässäkään määrässä näytä puhtaalta. Samoin määrätään käsivarsi pestäväksi.
Senjälkeen asetutaan telttaamme puoliympyrään.
Lääkäri ja välskäri tulevat sisään rokotuspulloineen, veitsineen ja spriilamppuineen.
Mies mieheltä käy lääkäri ja vetää kolme pitkää viivaa käsivarteen.
Veri puristuu pieninä palloina haavoista valkealle iholle.
— Sattuuko? kysyy eräs kalpea peräpäässä oleva nuorimies, joka ei sitten kapalolapsena oloajan ole saanut tällaista kokea.
— Ei ole huoleti, vastaa suuri ja kookas lämmittäjä, jonka olka- ja käsivarsilihakset ovat atleettimaisen suuriksi kehittyneet.
Toiset alkavat jo vetää paitojaan päälleen.
— Ei vielä, huutaa lääkäri. Seisokaa vain rauhassa kymmenen minuuttia.
Seisotaan rauhassa ja tarkastellaan tätä "verinäytelmää."
Sitten, noin kymmenen minuutin kuluttua tarkastaa lääkäri kättensä työt
Ne ovat hyvät.
— Varovasti paidat päälle, komentaa hän. Haavoja ei saa millään tavalla koskettaa. Muuten on koko toimitus tehoton.
Valmistuttuamme on venäläisten vuoro. He saavat tulla telttaamme pienemmissä ryhmissä. Kaikilla on käsivarsi paljaana. Toisilla loistaa tulipunainen paita, joka verhoo joko puolet yläruumiista tai on laskettu alas vyötäisille. Heissä on paljon työtä. Kahdeksankymmentäneljä sielua. Saa siinä muutaman "punaisen viivan" vetää.