VI.
Muutama kuukausi oli vierähtänyt.
Uhkeana seisoo uusi hautapatsas leskirouva Strömforsin hautakummulla. Nimen ja vuosilukujen alla luemme siinä vielä; kaivattu rakastettu, sillä paikkakuntalaiset olivat halunneet, että nämä sanat hautakirjoitukseen liitettäisiin.
Konsuli ja valtuuston puheenjohtaja oli vastustelevinaan ensin patsaan pystyttämistä vainajan haudalle kaupunkilaisten puolesta.
"Kyllä minä siitä huolen pidän", sanoi hän.
Mutta kun kaupunkilaiset huomauttivat siihen, että olihan se heidän velvollisuutensa ja oikeutensa … niin taipui hän kumminkin tuumaan. Sanat "kaivattu — rakastettu" pantiin patsaaseen pormestarin ehdotuksesta.
Muuten olivat olot muuttuneet konsuli Svanströmin perheessä. Pikku orpotyttö, Liisu Leivola, joka nyt oli kaupungin rikkaimpia tyttöjä, oli muuttanut konsulille ja nautti kaikkein suosiota. Suremasta hän ei kuitenkaan lakannut, vaan kävi joka päivä vanhusvainajan haudalla, missä vietti muutaman hetken.
Ja kun kesä tuli ja kukkaisten aika, kukoisti leskirouva Strömforsin haudalla aina tuores kukkaisseppele. Liisu ja Betty kävivät yhdessä kukkia haudalle viemässä ja näillä matkoilla heistä tulikin parhaimmat ystävättäret. Kävipä konsulitar Svanströmkin tuon tuostakin kirkkomaalla, sillä kaupunkilaisten tapana oli tehdä huvikävelyjä sinne. Kerran sai hän itse konsulinkin mukaansa.
Tämä tapahtui juuri ennen valtiopäivämiesvaalia. Mutta niin pian kuin vaali oli ohitse, jossa konsuli Svanströmin puolue muutamalla kymmenellä äänellä tappasi, heitti konsuli käyntinsä hautausmaalla.
Seppelöidyn hautapatsaan ohi kulkiessaan huudahtivat kyllä ihmiset usein:
"Kas, kuinka hyvin konsulin herrasväki hoitaa sukulaisensa hautakumpua!"
Mutta konsulista nähden olisivat kukkaset saaneet korsiksi kuoleutua ja siat koko haudan tonkia. Hän istui vain työssänsä ja kävi ahkerasti valtuuston kokouksissa laskien väliajoilla viinarahoja y.m. tulojansa.
Ainoana lohdutuksena oli hänellä se, että oli saanut hyvät rahat leskirouva Strömforsin talolla … ja että hän sai käyttää liikkeessänsä ottolapsensa Liisu Leivolan tuhansia. Asuipa hänen sydämmensä sisimmässä sopukassa sitä paitse hämärä toivo, että hän kumminkin ennen pitkää valtiopäivillä istuu!