MELANKOLIA
Sano, mistä mun luokseni löydät tien,
Alakuloisuus, sisarein?
Sinä hiivit vierellein,
sinä seuraat mua, jos missä mä lien.
Oli äsken niin riemukas mieleni mun,
valonvälkkeessä mailman näin,
elon kaunihin edessäin
— mua hiljaa kosketti kätesi sun.
Oli niinkuin murheiset säveleet
olis helisseet korvissain:
»Elon onni on harhaa vain»
— Sain silmiini kuumat kyyneleet.
Sano, miksi mun luokseni etsit tien,
Alakuloisuus, sisarein?
Sinä hiivit vierellein,
sinä seuraat mua, jos missä mä lien.