VINETAN KELLOT
I
Pium, paum, pium, paum —
Kuuletko? Allamme meressä kellot soivat kuolleen kaupungin. Kerran aamulla kauan, kauan sitten uppos se aaltoihin.
Pium, paum, pium, paum -—
Syvällä, syvällä sinisen ulapan alla Vinetan kellot lyö, malmiset kellot ylitse hautain, joita ympäröi äänetön yö.
Pium, paum, pium, paum -—
II
Mun sydämeni, ystävä, lie meri äärtä vailla, et sinä enkä minä rantaa nähdä voi, ja syvyydessä uponneitten kirkonkelloin lailla, ah, vanhat laulut malmisoinnun soi.
Ah, ystäväni, kuuletko? Noin synnyinkellot soittaa,
hopeisin äänin riemuviestin julki tuo.
Laps kasvaa, varttuu, ihanimman elon arvan voittaa,
ja kultakielin helkkyy sävelvuo.
Ah, ystäväni, kuuletko? Käy äänet hautakelloin
kuin musta joutsenparvi soiluis yli veen,
ja raskaat laineet vaahtoisina kuohuten ja velloin
löis rantakiviin, raukeis hiljalleen.
Mun sydämeni, ystävä, lie meri äärtä vailla, et sinä enkä minä rantaa nähdä voi, ja syvyydessä uponneitten kirkonkelloin lailla, ah, vanhat laulut malmisoinnun soi.