MERKKIPÄIVIEN VIETTO.
Mutta näitten virallisten sääntöjen ulkopuolella on toisia, aikojen kuluessa vakaantuneita sääntöjä, joita valistuneessa seurassa kasvanut ei voi koskaan sivuuttaa. Yksi sellainen on nimipäivän vietto. Metkakin tahtoi sen viettää virkamiehen arvolle sopivalla tavalla. Varsinaisen asuinpaikan lähistöllä ei ollut kyllin tilavata huoneustoa, ja siksipä hän matkusti tätä merkkipäiväänsä viettämään naapuri-kirkonkylän majataloon, samaan, jossa oli tuliaiskemutkin vietetty. Hän oli muistutuksen saatuansa elellyt tavallista säännöllisemmin ja säästävämmin, joten ei ollut puutetta varoistakaan.
Klemensin päivä on marraskuun lopulla, melkeinpä lyhimmän ja pimeimmän päivän aikana. Kemut alkoivat iltasella ja kestivät tietysti koko yön. Aamusella, vierasten poistuessa, nukkui päivän sankari ja havahti vasta toisen pimeän tultua. Hän oli isävainajansa hautajaisajoilta tottunut siihen, että osasi jatkaa yksinäänkin, jos eivät muut joutaneet. Nytkin hän jatkoi, ja muitten laskelmien mukaan oli tätä jatkosta kokonainen viikko, vaikka nimipäiväsankari luuli tätä yhdeksi yöksi, kun ei sattunut koskaan olemaan valveella päiväseen aikaan. Olisi luullut, ettei kellään ole mitään muistuttamista, jos niin merkillisellä miehellä kuin Metkalla olisi pitempikin nimipäivä. Niin ei kuitenkaan ollut. Kun hän palasi virka-alueelleen, sai hän esimieheltään tietää olevansa vuoden vaiheessa vapaa apulaisen toimesta. Syynä kuului olevan tuo pitkä nimipäivän vietto.
Metka ei viitsinyt ryhtyä mihinkään selityksiin. Olihan tämä vaan hyvin tavallinen viran vaihdos, vaikkapa ei vielä ollutkaan nimitystä toiseen virkaan. Hätäilemättä hän lopetteli töitänsä ja teki matkavalmistuksia. Hän tiesi kokemuksesta, ettei tuntemattomissa majapaikoissa, varsinkaan hotelleissa olla kyllin huomaavaisia sellaisille matkustajille, joilla ei ole matkalaukkua, n.s. "kapsäkkiä". Siksipä hän vähää ennen lähtöänsä sai muutamalta tuttavaltaan käytetyn matkalaukun, jonka täytti heinillä, että se herättäisi suurempaa kunnioitusta hotellien palvelijoissa.
Eron hetken tultua ei Metka lähtenyt niin kuin jänis haavalta, vaan valmisti erokekkerit samassa paikassa, jossa oli viettänyt nimipäivänsäkin ja tuliaiset. Joku ystävä yritti puhettakin pitämään ja pitikin, vaikkei siinä tullut sanotuksi muuta kuin että "koska tämä meidän ystävämme muuttaa pois, niin… niin… niin… ryypätään, eli juodaan…" Ja niin tapahtuikin.