KESÄTYÖT JA KESÄMATKAT.
Tuli viimein mitä kaunein kevät. Oli se monen mielestä liika kuiva ja kuuma. Kynnöspellot ja tiet pölisivät, niin että niillä liikkuminen oli aivan kiusallista. Mutta ohrahalmeitten viertäjät olivat tyytyväisiä. Puut paloivat kuin parhaat tervakset. Mustaa maata tuli vähässä ajassa oikein ololta, kun vaan jaksoi palavia puita kyllin sukkelasti siirrellä.
Metka matkusteli parhaan helteen aikana maanteitä tarkastelemassa. Toisenkin kerran hän tällä matkallaan pyristeli sieraimiansa ja puhkuili: pyh pyh tätä pöläkkätä. Viimein hän saapui piirinsä rajalle, jonne myöskin toisen piirin apulaisnimismies kohta ajoi.
Virkaveljet löivät kättä, ja Metka virkkoi:
— Pölisee.
— Niinkuin riihessä, vahvisti toinen.
— Kurkku on täynnä pölyä, jatkoi Metka rykästellen.
— Niinpä on, eikä täällä saa mitään, ei kunnollista vettäkään.
— Saisi sataa.
— Niin saisi, mutta sataakos.
— Odotellaan.
— Täälläkö?
— Niin ja lepäillään.
— Jos olisi jotain ajankuluksi, myönnytti toinen.
— Kuuluu löytyvän, tiesi Metka.
— Sama se, jos löytyy.
Keskustelukieli oli lautamiehille tuntematon, joten he arvasivat olevan kysymyksen salaisista virka-asioista. Ja mitäpä muuta se olikaan, sen he kuulivat, kun Metka itsensä ja virkaveljensä puolesta ilmoitti:
— Koska tarkastus on päättynyt, niin saatte mennä kukin kotiinne. Minä ja tämä virkaveli jäämme tänne lähimpään majataloon kirjallisia töitä lopettelemaan.
Lautamiehet salavihkaa nauraa myhähtelivät toisilleen ja erosivat sitten. Metkan mukana olleet lautamiehet kävivät kumminkin ennen paluumatkalle lähtöään majatalossa ja ennättivät nähdä, että nuo kirjalliset työt alkoivat aivan niinkuin he aavistivat: laukut ja takit naulaan ja pullo pöytään.
Viikon kuluttua tapasi varsinainen nimismies toisen lautamiehen ja alkoi tältä kysellä mihin hänen apulaisensa hävisi teitten tarkastusmatkalla.
— Se jäi sinne majataloon kirjallisia töitä lopettelemaan, selitti lautamies naurahdellen.
— Ne olisi ennättänyt lopettaa täälläkin. Sano suoraan jäikö se juopottelemaan.
— Ei toki sanota noin rumasti nuoresta nimismiehestä, virkkoi leikillinen lautamies. Kyllä se jäi minun lähtiessäni virkaveljensä kanssa pöydän ääreen istumaan. Mutta sitten tuli joku sieltä päin ja kertoi, että ne ovat ryhtyneet "viertämään". Siellä mäkimailla ovat kaikki muutkin näinä aikoina viertotöissä, niin onko se mikään moitittava teko, että herratkin heitä vähän auttavat.
Vanha nimismies nauraa hymähti lautamiehen pakinalle ja sanoi:
— Kunpa ne vekkulit olisivatkin halmeella viertämässä, niin vähemmän se harmittaisi ja koettaisi sovitella asioita jollain tavalla. Mutta jääppäs viikon päiviksi sinne ihmisten vastuksiksi, vaikka olisi kiireellisiä verorästien perimisiä ja monta muuta.
— Se on mieleinen vahinko velallisista, tuumaili lautamies. Ja kyllä ne sieltä kotiutuvat, kunhan saavat vähän aikaa vapaudessaan kelliä.
— Vähät minä siitä toisesta, virkkoi vanha nimismies. Mutta minun apulaisellani ei ole aikaa näin pitkiin kellimisiin, muuten saapi kelliä koko kesän. Sano tällaiset terveiset, jos tapaat.
Lautamies huomasi, ettei hänen leikinlaskunsa antanut asioille yhtään lievennystä, ja lupasi pitemmittä puheitta viedä terveiset.
Viimein olivat viertotyöt lopussa ja Metka saapui tarkastuskirjoineen esimiehensä puheille.
— Menipä siellä aikaa, sanoi tämä virallisen kuivasti.
— Menihän siellä, myönnytti Metka. Oli kovin kuumat päivät ja pölyiset tiet.
— Mutta lautamies sanoi tarkastuksen päättyneen viikko sitten, huomautti esimies.
— Kyllä se päättyi, tunnusti Metka. Mutta tapasin siellä virkaveljen ja hänen seurassaan tulin viivähtäneeksi.
— Ymmärrän, ymmärrän, saneli vanha nimismies vakavasti. On kumminkin aivan sopimatonta viivytellä asiakirjoja, vaikkapa itse viipyisikin.
— Ei minullakaan ollut tarkoitus viivytellä, mutta aika solahti aivan huomaamatta.
— No olkoonhan tämä kerta tänään, kun ei vaan enää solahtaisi.
Muistutus ei ollut tämän ankarampi, mutta siitäkin jo Metka ymmärsi ettei ole helppo olla herranakaan. Säännöt ja määräykset ovat tarkalleen noudatettavat. Sen hän tiesi virkaan astuessaankin, vaikkei uskonut, että niitä noin hiuskarvalleen on seurattava.