TOIMITTAJAN LUONA JA KIRJE ANNALLE.
Maalla asuvain mieleisin virkistysmatka on käydä kaupungissa. Sinne Laulainenkin vapaaksi päästyänsä riensi, vaikka muut sieltä parhaallaan maalle muuttivat. Ei siellä monta päivää aikonut Laulainenkaan viipyä, sillä ei ollut paljon tuttavista, eikä asioistakaan. Tärkein asia oli käydä maisteri Vipusen luona, joka toimitti "Sanomia Savosta"-lehteä. Oli kysyttävä tokko nuo pitemmät kirjoitukset kelpaavatkaan lehteen, kun ainoastaan uutinen Leppämäen koulun perustamisyrityksestä oli painettu.
Maisteri tuli tervehtimään reippaana, kuten tavallista ja kysyi:
— Joko siellä maalla on täysi kesä?
— Ei aivan täysi, vaikka hyvällä alulla, vastasi Laulainen.
— Vai niin. Mutta yhäkö niitä lapsia pitää opettaa? Eikö niiltä jo pääse muihin puuhiin?
— Kyllähän niiltä lapsilta jo pääsisi, vaan mitäpä muuta minä osannen puuhata, paitsi tavallista työtä, vastasi Laulainen vaatimattomana.
— Johan nyt Laulainen kursailee joutavata, nauroi toimittaja.
Esitelmiäkin olette pitänyt.
— Niin, siellä sydänmaalla, vaan kelvanneeko tuo enemmän ymmärtäväin luettavaksi.
— Kyllä se kelpaa, lohdutteli toimittaja. Panen ehkä pääkirjoitukseksi, kun tilaa tulee. Se on jotenkin sujuvasti kirjoitettu. Meiltä maisterimiehiltä ei aina synny sellainenkaan.
— Ei toki pidä pilkata, sanoi Laulainen, vaikka mielellään uskoi toimittajan sanat todeksi.
— Ei siinä ole pilkkaa, vakuutti toimittaja. Tieteellisesti etevämpiä kyllä ovat, mutta kansantajuisuutta puuttuu, jota näin maaseutulehdeltä vaaditaan.
— Ettäkö aivan korjailematta kelpaa painettavaksi? kysyi Laulainen mielissään. En ole ennen näin pitkiä kirjoituksia kirjoittanut, enkä ole niistä niin varma.
— Aivan korjailematta, paitsi mitä vähän poistelin kielivirheitä lukiessani, hyvitteli toimittaja.
— Sepä hyvä. Mutta mitä toimittaja ajattelee siitä nimenmuutto-ilmoituksesta?
— Mitäpä minä siitä. Jokainen on nimensä herra ja tekee miten tahtoo. On vaan ollut lähettämättä kirjapainoon, kun ei ole sekään kirjoitus vielä sopinut. — Mutta nyt minun pitäisi puhua eräästä toisesta asiasta, vaan on mentävä ensin toimittelemaan muita asioita. Tulkaa päivällisen jälkeen uudestaan, niin sitten puhutaan niistä.
— Kun saisin tietää vähän asian suuntaa, uteli Laulainen.
— Asia on sellainen, että tarvittaisiin maaseutuja tunteva mies avustamaan arpajais- ynnä muita hommia, selitti toimittaja kiireessä.
— Kyllä minä niihin olen valmis, lupasi Laulainen.
— Sitähän minäkin. Hyvästi siksi, kunnes taas tavataan.
* * * * *
Iltasilla, toimittajan luota tultua, istui Laulainen kirjoittamaan kirjettä. Hän oli saanut toimittaja Vipuselta mieleisiä tehtäviä, joissa viipyisi pari kolme viikkoa. Nyt oli ilmoitettava Leppämäen kylälle, ettei hän voikaan tulla sinne niin aikaiseen kuin oli luvannut. Kirje olisi ollut kirjoitettava joko Kokkoselle taikka Niiraselle, mutta vielä mieluummin kolmannelle. Nythän siihen sattui oikein sopiva tilaisuus. Tarpeellinen asia vaan alkuun ja sitten muita asioita niin tuttavallisesti kuin vaan vähänkin uskaltaa. Hän alotti:
"Neiti Anna N.
Pyydän, ett'ei Anna pahastuisi, jos näin vähänä tuttavana rohkenen tulla kirjoittamaan. Olen pakoitettu kirjoittamaan jollekin ja kaikkein mieluummin kirjoitan Annalle. Asia koskee minun sinne tuloani. Lupasin näet tulla parin viikon perästä ja ennätin sen ilmoittaa lapsille, mutta täällä kaupungissa sain muita tehtäviä, joiden vuoksi tuloni myöhästyy viikon tai kaksi ensimäisestä määrästä. Jos Anna on hyvä ja ilmoittaa tämän muillekin, ett'ei minua luultaisi puheeni pettäjäksi. Viipymiseni syynä on se että minut pyydettiin matkustelemaan täällä rikkaimmissa kylissä keräämässä arpojen tilauksia niihin suuriin arpajaisiin, jotka pidetään ylioppilasten kesäjuhlan yhteydessä, Virtasalmen pitäjässä, jossa olen ollut opettajana. Kun olen tältä ensimäiseltä kierrokselta palannut, on minua pyydetty erään maisterin opastajaksi luentomatkalle äsken mainittuun pitäjääseen, jossa kaikki kylät ja taipaleet ovat minulle tuttuja. Tämä maisteri kuuluu pitävän luentoja kansanopistosta ja lainakirjastoista ja kehoittaa niitä kannattamaan ja hyväkseen käyttämään. Tämä on nyt sitä samaa, josta puhuttiin siellä, muistaahan Anna. En tunne vielä tuota matkatoveriksi tulevaa maisteria, mutta kesäasunnon jo tiedän ja käyn häntä puhuttelemassa tällä ensimäisellä matkalla. En voinut kieltäytyä näiltä matkoilta, sillä pidän ne hyvin tärkeinä. Näistä arpajaisista saaduilla varoilla autetaan kirjastojakin. Koetan pitää huolta, ett'ei Leppämäenkään kylä jäisi osattomaksi. On minulla jo siihen kirjastoon muutamia kirjoja, jotka tuon tullessani ja ehkä saan vielä lisää.
Noista arpajaisista kehutaan tulevan suuremmat kuin mitä täällä on milloinkaan nähtynä ja sen vuoksi ajattelin tässä ilmoittaa erään toivoni, nimittäin sen, että jos Annakin tulisi niissä käymään. Saaneehan sieltä jonkun talon tyttären matkatoveriksi. Ei tämä matka tule paljon maksamaan ja kyllä minä pidän perille tultua huolen kaikesta. Anna ei arvaa, kuinka iloinen olisin, jos tämä pyyntöni toteutuisi. Siihen toivoon minä jään ja olen odottamassa.
Olisi vielä paljon kirjoitettavia asioita, mutta tämä kirje näkyy venyvän kovin pitkäksi. Ehk'ei Annasta ole suotavaakaan, että kovin pitkälti ja tuttavallisesti kirjoitan. Lopetan sen vuoksi ja pyydän että Anna parillakaan sanalla ilmoittaisi onko tämä kirje saapunut ja miten siellä jaksetaan. Sopivin olisi osoittaa kirje Virtasalmelle, että saisin sen toiselle kiertomatkalle lähtiessäni.
Terveisiä kaikille.
Vähä tuttavanne
Vilhelm Laulainen."