YSTÄVÄLLISIÄ NEUVOJA.
Jonkun ajan kuluttua alkoivat huvimatkailijat tulla laivoille, sillä takaisin palattua oli vielä ylioppilasten laulajaiset, sekä paljon muita hommia.
Laivan lähestyessä jokea, työntäytyi kandidaatti Leka keittiöön ja huomattuansa Laulaisen virkkoi:
— Ka, täällähän sinäkin olet.
Laulainen ei vastannut mitään, siirtyi vaan yhä enemmän nurkkaan.
Kandidaatti istui rinnalle ja alkoi jutella:
— Minä rakastan olla lähellä ruokapaikkoja. Se on niin lapsellista istua ihailemassa maisemia. Ja miten hävyttömän huonosti ne soittivat. Aivan kuin paimenpojat leppätorvillaan… Mutta kuule! Sinähän pidit puheen.
— Mitäpä tuosta, virkkoi Laulainen vastahakoisesti.
— No niin, mitäpä tuosta, toisti kandidaatti. Mutta kuulehan. Minä annan sinulle yhden ystävällisen neuvon: elä koskaan esiinny sivistyneiden edessä opettajana. Ole siellä opettaja jossa olet, mutta sinähän olet yhtäpaljon sanomalehtimies ja kaikki sanomalehtimiehet ovat yleismaailman ihmisiä. Opettajia on nykyaikana joka oksalla ja ne ovat kaikki sellaisia…
Sen, millaisia ne ovat, hän sanoi kuiskaten korvaan, mutta Laulaista ei sukkeluus naurattanut.
— Niin ne ovat, vahvisti kandidaatti kuuluvasti. Minä luin eilen tullessani sinun kertomuksesi siitä kylästä, vaikka en tänä aamuna tullut maininneeksi, kun olin vähän hutikassa. Se oli sujuvasti kirjoitettu. Ja kuule! Nyt minä osotan sinulle uuden toimialan. Rupea sinä kirjoittamaan "pitäjän kertomuksia". Sinulla on hyvä tilaisuus hankkia siihen tarvittavia tietoja. Ja siitä seuraa mainetta ja rahaa.
Tätä viimeistä esitystä kuunnellessa Laulaisen pää jo vähän kohosi, mutta hitaasti hän vielä vastasi:
— Ei minusta sellaiseen ole.
— Kyllä siihen pian opit, rohkaisi kandidaatti. Minä voin lähettää malliksi toisesta pitäjästä laaditun kertomuksen.
Laulainen alkoi jo uskoa sen verran asian mahdollisuutta, että virkkoi:
— Saisihan tuota katsella, vaan ei se näin vähäoppiselta onnistu.
— Kaikki onnistuu, kun vaan päättää että sen täytyy onnistua, vakuutti kandidaatti. Opista ei ole niin suurta hyötyä kuin yleisesti uskotaan. Kaikki riippuu miehen tarmosta. Onhan kaikilla opettajilla tietoja, mutta harvalla tarmoa. Näytä sinä että tarmoa on, eläkä rupea inhoittavaksi moraalin saarnaajaksi, joka vaikeroipi maailman pahuutta ja työn vaikeutta.
Laulainen kuunteli avossa suin tätä hänelle uutta viisautta, eikä osannut vastata niin eikä näin.
— Niin se asia on, sanoi kandidaatti. Ja nyt, kesken puheen, otathan sinä pienen naukun. Minä sain vähän varatuksi paluumatkaa varten.
— Ei minua haluta, virkkoi Laulainen. Kandidaatti ei kuunnellut estelyjä, etsi vaan putelinsa ja kaatoi kahteen kahvikuppiin.
— Nyt uusitaan oikealla tavalla se tämänaamuinen veljenmaljan juonti.
— Kiitos vaan, mutta jos minä saisin vähentää.
— Ei ollenkaan pikkumaisuuksia, kielsi kandidaatti. Mies kuin mies.
Laulaisen täytyi tarttua kuppiin ja tehdä nuo aamulliset temput, vaikkakin paljon vastenmielisemmin.
— Sinun nimesi on siis Vilhelm, virkkoi kandidaatti maiskuttaen huuliansa. Mutta kumpi sinä oikeastaan olet, Laine vaiko Laulainen?
— Kyllä minä ilmoitin nimekseni Laine, mutta olen jo päättänyt peruuttaa, vastasi Laulainen.
— Mitä varten peruuttaa?
— Niin tulin ajatelleeksi.
— Minä en suosi mitään peruutuksia, enkä epävarmuutta, tenäsi kandidaatti. Otettu askel olkoon aina paikallaan. Ja sen vahvistukseksi maistetaan… Ei mitään estelyjä. Ole sinä vaan Laine ja anna Laulaisen mennä kaikkine entisyyksinensä. Raitis saapi siltä olla, kun on aika olla raitis, mutta ei tuollainen raitis, kuten opettajat ylimalkaan, jotka nyrpistelevät ja saarnaavat pienimmästäkin ryypystä. Minä en ollenkaan kärsi sellaisia. Ne ovat kaikki suuria vätyksiä, ja vielä paremmin suuria… Sinua en lue siihen joukkoon, lohdutteli kandidaatti nähdessään, ett'ei sukkeluus vieläkään naurattanut Laulaista. Minä luen sinut sanomalehtimiesten joukkoon ja sellaisena join veljenmaljankin, enkä opettajana.
Laulaisesta alkoi uusi ystävänsä käydä kovin vastenmieliseksi, vaan ei ollut paikkaa mihin paetakaan. Laivan kannelle meneminen kaikkein nähtäväksi oli vieläkin vastenmielisempää. Ennen hän painoi nahkaansa nämä opettajia alentavat arvostelut ja kuunteli loppumatkan välinpitämättömänä tuota toista ainetta, pitäjän kertomuksen kirjoittamista. Mutta kun laiva saapui rantaan, silloin hän katosi koko illaksi.