KORPI
En minä sisällä käynyt, mutta kun tulin ohi näin Mandin istuvan rappusilla itkemässä tällaisella pakkasella. Menin hänen luokseen ja hän sanoi juuri…
(Hänen puheensa keskeytyy, sillä sisään tulee kaksi työmiestä, samat jotka etumaisina koettivat rynnätä mestarin konttoriin; he ovat viluisia, huonosti puettuja; toinen näyttää kovin alakuloiselta, toinen ikäänkuin vihaiselta. Tervehtivät.)
KORPI hetken äänettömyyden jälkeen alakuloisesti hymyillen.
Istumaan toverit. Ei minulla ole tarjota edes tupakkaa piippuun, mutta miehet ovatkin miltei järjestään tehneet myöskin tupakkalakon.
1:NEN TYÖMIES katkerasti.
On tästä lakosta siis se hyöty ainakin, että monet lakkaavat tupakoimasta…
2:NEN TYÖMIES
Se kai tulee olemaankin ainoa hyöty.
KORPI rykäisee ja koettaa puhua rohkaisevasti.
No, ei sitä vielä sentään tiedä.
1:NEN TYÖMIES.
Kyllä sen nyt jo tietää…
Silloin tulee sisään Kaarlo. Hänen laihtuneet kasvonsa ovat kalmankalpeat ja hän vapisee koko ruumiillaan; heittää takkinsa penkille ja menee käsiään hieroen uunia äären, mutta tuntiessaan sen kylmäksi kääntyy pettyneenä ja istuutuu tuolille. Kaikki katsovat häneen kuin syyllisinä.
KORPI hetken äänettömyyden jälkeen, hiljaa.
Kaarlo — kyllä sinä sentään ihan palellut ilman päällystakkia tuollaisella pakkasella. Ei sinun olisi…
KAARLO keskeyttää, koettaen puhua huolettomasti, mutta hänen äänensä vapisee ankarasti.
Joutavia! Ei minua paljon viluta… Jouduin vain odottamaan hieman tuolla asemalla, kun juna myöhästyi… 70 KORPI jännittyen.
No, tuliko niitä — niitä rikkureita…?
KAARLO hiljaa, synkästi.
Kyllä niitä nyt tuli…
KORPI järkytettynä.
Vai jo tuli…
Hetken äänettömyys, sitten
KIIHTYNEITÄ ÄÄNIÄ
— Tuliko paljonkin?
— Niin, näitkö sinä ne?
— Minkälaista väkeä?
KAARLO
Kyllä minä ne näin ja ehdin laskeakin, vaikka mestari pakotti ne lähtemään miltei juosten. Oli ihan sen näköinen, kuin olisi vienyt varastettua tavaraa kätköön. Parikymmentä niitä vain oli.
I TYÖMIES
No, ei niillä tehdasta käyntiin saada!