KORPI
Eipä kyllä, mutta häviää loppukin yksimielisyys… kun se muutenkin on jo niin ja näin…
KAARLO katkerasti.
Siitä ei enää kannata puhua meidän keskuudessamme — (hänen leukansa vapisee niin, että on vaikea lausua sanoja; hän tekee kärsimättömän liikkeen ja sanoo tuimasti.) — Sehän nyt on helvetti, ettei osaa puhua! — (Hitaasti.) — Niin, täällä levitetään toinen toistaan perättömämpiä huhuja ja kaikki uskotaan… Mestarin apurit levittivät äskenkin asemalla tietoa, että 150 miestä myöhästyi junasta, mutta ne tulevat aamujunassa toisen vielä suuremman joukon kanssa. Sentähden pitäisi lakko ehdottomasti lopettaa, jotta edes osa entisistä työläisistä saisi vielä jäädä työhön.
KORPI huoahtaen hiljaa, katkerasti.
Niin, sehän on yksi niitä tavallisia keinoja joilla koetetaan rikkoa työläisten yksimielisyyttä. No, mitä muuta ne siellä levittävät?
KAARLO sisäisestä katkeruudesta kuohuen.
Kas, kun olin unohtaa erään tärkeän uutisen! Ajatelkaa, että tuo Korpi on itse kuluttanut kaikki lakkolaisille tulleet avustusrahat… herkutellut kotona, kun toiset kärsivät nälkää…
KORPI nousee kalveten seisomaan ja tuijottaa tyrmistyneenä puhujaa ja taas toisia; vihdoin kysyy kolealla, hillityllä äänellä.
Vai niin? Kuka on sanonut niin?
KAARLO
Kettunen sellaista tietää.
KORPI hämmästyen.
Kettunen…?
KAARLO
Niin, ja hän tietää paljon muuta. Viime viikolla oli hän käynyt mestarille ilmoittamassa, että hänet on pakotettu lakkoon, joten hän tulee työhön koska tahansa.
KORPI suoristautuu ja hänen olemuksessaan kuvastuu pelottava voima, kun hän silmät säkenöiden ärjähtää.
Ooh — jumalauta! Minä sen opetan — tuon kurjan petturin! Mutta miten se on mahdollista — hänhän on varakas…?
KAARLO
Kyllä se totta on — ei mestari apulaisestaan muuten levitä tuollaisia tietoja. — Mestari niin oli Tiitiselle sanonut ja pyytänyt kovasti, että tulisi työhön… luvannut enemmän palkkaakin.
HALONEN arasti.
Kyllä se totta on — niin mestari minullekin sanoi, kun…
Hän keskeytyy sillä sisään astuu vilusta kalpeana
EMIL. Hän aikoo sanoa jotain, mutta ääni tukehtuu terävään yskään; sen tauottua sanoo hän katkonaisella, vapisevalla äänellä.
Kettunen tuli minun jälessäni ja näytti poikkeavan meille.
KAARLO hämmästyen.
Mitä se mies oikein ajattelee…? Kehtaako se vielä tulla tänne…?
EMIL kuuntelee.
Nyt se tuli.
KORPI pakottaa itsensä tyyneksi ja lausuu hiukan värisevällä äänellä.
Hyvä on. Käske sen tulla sisään.
Emil tekee sen ja alkaa kävellä edestakaisin sivuseinällä huitoen välillä käsiään, näyttää ikäänkuin ei ensin huomaisikaan Kettusen ja toisten väittelyä.
KETTUNEN astuu arasti sisään, hänen luihu katseensa kiertää ympäri huoneen pälyilevänä ja pelokkaana kuin varkaan ja hänen pukinpartansa heilahtaa hullunkurisesti joka kumarruksella.
Hyvää iltaa, hyvää iltaa… tuota… Taisin häiritä, tuota, tulla sopimattomaan aikaan… taitaa olla tuota, kokous…?