KORPI
Ei täällä kokousta ole. Muuten vain pitäisi hiukan keskustella, mitä olisi tehtävä lakon suhteen…
KETTUNEN mielistellen.
Jaha, jaha tuota, sellaista se on… Niin, minäkin tulin tuota, kysymään, jos niinkuin tuota, olisin niitä apurahoja saanut, tuota, minäkin…
1:NEN TYÖMIES äreästi.
Eihän teillä ole lapsiakaan…
KETTUNEN katsahtaa hurskaasti kattoon.
Ei ole — ei ole tuota, herra siunannut… vaikka…
KORPI keskeyttää vapisevalla, miltei surullisella äänellä.
Onko Kettunen sanonut, että minä olen itse syönyt lakkolaisten avustusrahat?
KETTUNEN hämmentyen.
Minäkö…? En tuota, en minä ole sanonut…
KORPI katsoo häneen läpitunkevasti.
Etkö sinä ole sanonut?
KETTUNEN arasti ja epävarmasti.
Enhän minä, tuota… en minä ole puhunut koko avustusrahoista… En minä siis ole voinut tuota, sellaista sanoa.
HALONEN
Nyt sinä valehtelet taas! Juuri tänään sanoit kun pyysin viittä markkaa lainaksi ja käskit mennä pyytämään ruokaa Korvelta…
KETTUNEN säpsähtää ensin huomatessaan Halosen hämärässä nurkassa, multa sitten tiuskasee tolkuttomasti.
Mitä sinä sanot? Vastaatko puheesi? Kuka sen todistaa? Sinä itse valehtelet tuota, kuin kirjava koira. Ettes häpee…
HALONEN tuskallisen syyttävästi.
Voi sinua… Etkö muista miten vielä lisäsit, ettei siellä tiedetä nälästä mitään — koska meidän rahoilla on ostettu vaikka mitä… Kiellätkö?
KETTUNEN
Tuota, tuota… en minä noin ole sanonut. — (Havahtuu hämmennyksestään ja lisää ilkeästi.) — Vai olet sinäkin täällä lakkolaisena? Ethän sinä päivällä ollut sillä kannalla…
(Halonen hätkähtää kuin piiskaniskuista ja aikoo sanoa jotain.)
KAARLO kuohahtaen.
Te olette koira! Ei — oikea Kettunen — oikea kettu te olette.
ENSIMÄINEN TYÖMIES
Niin, älä loukkaa koiria noin rumasti…
KETTUNEN ei tiedä mitä sanoisi, huulet vain höpsyvät hassunkurisesti ja hän muistuttaa entistä enemmän pukkia; sitten änkyttää raivosta vinkuvalla äänellä.
Mi-mitä, tuota… mitä sinä lurjus tuota, sanoit…? Vastaatko puheesi…? Niin juuri — sinä muistat tämän!
KORPI ankarasti.
Onko Kettunen sanonut minusta niin?
KETTUNEN pelästyy taas, mutta viha voittaa; hän perääntyy pari askelta ja sähisee, syyttävästi.
Minä en tuota, tiedä mitä te tarkoitatte — mutta kyllä minä aina puheeni vastaan. Enkä minä ainakaan ole apurahoja saanut… Kuka heidät sitten tuota, lieneekin saanut…
KORPI koettaa hillitä itseään.
Kettunen on erehtynyt… Ellet ole saanut, niin onhan sinulla rahaa pankissa. Muuten on täällä tarkasti merkitty kirjaan, ketkä ovat saaneet ja minkä verran… Ja kyllä nämä toverit voivat sanoa, olenko minä ..
KAARLO keskeyttää halveksivasti.
Tuollaiselle ei kannattaisi selitellä, mutta kyllä minä ja nämä toiset toverit todistamme, ettei Korpi ole avustusrahoista suostunut ottamaan itse yhtään penniä. Se näkyy myös kirjasta…
KETTUNEN epäilevästi ja loukkaavasti irvistäen.
Teidän kirjanne… teidän todistuksenne — niille, tuota ei… Samaa sakkia olette, tuota…
KAARLO kalpenee ja lähenee Kettusta silmät säkenöiden.
Kurja petturi! Mitä sinä sanot…?