SUOMALAISILLE.
Nyt on käyty Ruotsin koulu, nähty aika armollinen Wenäjängin wallan alla. Aina kullakin ajalla ombi sulla, Suomalainen, osa arwon ansiossa. Sinä näytit Naapurilles, Wenäjälle wäkewälle, että mies on miehuullinen sotimahan Suomessakin, maansa wakaa warjelia; näytä jälle nykyiselle Waldiaallas (!) wiisahalle, jok' on saanut suojatansa armon siiwillä sinungin, sekä sinun että Suomen, lapset, lesket lohdutella,— näytä, ett' on Esiwalda saanut sinuss alammaisen urhollisen, uskollisen. jok'ei ole orja ollut, arka waaran asioissa, niin kuin wanha Saksan sota, moni surkea sanoma tästä wielä todistawat.
Kansa aina kiitettäwä! anna arwo lapsilleskin, jongas olet omaisildas polwi polwelda perinyt; maksa arwost' ansaitusta wanha welka wanhemmilles, esi-isilles isoille.
Älä sure, Suomalainen, yli kärsityn kowuuden muilla mustilla ajoilla; onni, ilo ihanainen, karkoitetut kulkuwille, kerran tulewat takaisin; eipä riemu rinnoillemme ole wielä wierastunut, ehkä sota surmallansa meitä muinen peljätteli, musta tietämättömyyskin olostamme, onnestamme maalas' kaikki kauheinmaksi; aika ajalda monesti syöksi waara wihaisena, niin kuin peto pesästänsä, täyttämähän murha-töitä Suomen suruisen majoissa, kulki kurjalla tawalla pitkin pohjan mandereita, sekä uhkas' että pieksi witsallansa werisellä. ——Mutta, muista lohdutusta, muista, ettäs murha-raudan auras kynneksi asetat, kosk' on lepo lahjotettu meille murheemme perästä, jotka sodan sortawaisen astin lautana asuimme. Nälkä, taudit tarttuwaiset, sodan saastaiset sikiät, peljätettiin pesihinsä kautta rauhan rakkahamman; sota kahleissa kirottu talutettiin taka-perin Suomen maasta siunatusta. Pellot punatut werellä wielä kyllä wihertäwät, kaswawat ja kukoistuwat lewon tuldua tykömme, enenewät elon keinot, wiisauskin wiriääpi.
Isän maani mainittawa! wanhat unhota wahingot, murheelliset mustat päiwät; Haldiasi hywyydessä löytywä on lohdutukses. Kansain kalliilla isällä, jong' on maja mandereellas, Linna Lahtes liepehellä, paljon ombi oikeutta, josta wääryys wäriseepi, lembeyttä lapsillensa Suomessakin suloisessa, jossa syttywät sydämet händä kohtan kiitolliset.
Warhain owat waljenneina päiwät Suomessa suruiset; toiwo koittaa korkealle kaiken hywän kyllyydestä, että walkenee enemmän aika toinen tulewainen syngeästä sumustansa.