VII.
LASTEN KIRJA JA LYHYT NEUVO LAPSEN OPETTAJALLE.
Niinkuin jo ennen on esitetty, julkaisi Juteini jo vuonna 1816 aapisen alkuopetusta varten nimellä Lasten Kirja ja opettajalle ohjeeksi kirjasen: Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Niillä näkyy olleen hyvä menekki, koska hän jo vuonna 1819 sai julkaista uuden laitoksen. Pääjulkaisuna on tietysti »Lasten Kirja» ja siihen liitteenä yhdistetty »Lyhyt Neuvo Lapsen Opettajalle». Kirjanen on 52 sivun laajuinen ja otsakkeeseen on jokseenkin suurella painettu: Toinen paino, jonga on Parannettuna ja lisättynä ulos andanut Jak. Juteini. Porvoon tuomiokapituli on sen hyväksynyt painettavaksi 24 p. helmik. 1819.
Kolmannella sivulla lapselle opetetaan »Perustussuomen puustawit» ja »perustussuomea» käytetään sitten oikeinkirjotuksessakin aina 11 sivun loppuun saakka. Kirjaimista luetellaan »äänelliset» ensin: sitten »yksinänsä äänettömät» ja nimiksi on näille tietysti annettu: ällä, ämmä, ännä, ärrä, ässä, ho, ko, pe, te, je, we.
»Pitkä-äänelliset puustawit» merkitään joko kahdella kirjaimella tai korkomerkillä varustetulla yhdellä: siis esim. á, ó j.n.e.
»Kaksi-äänelliset puustawit» eli diftongit luetellaan sitten.
Koko neljäs sivu omistetaau tavuille, jotka muodostetaan niin, että a:han liitetään vuoroon kaikki konsonantit; tästä muodostuu ensimäinen rivi tavuja. Muihinkin vokaaleihin liittämällä samat konsonantit saadaan 8 riviä tavuja, mitkä kaikki alkavat vokaalilla ja kukin rivi samalla vokaalilla. Kun toisapäin tarkastetaan eri vokaalilla alkavien rivien lukua, on niitä 9, riippuen siitä, että näin monella konsonantilla »perustussuomeksi» sanojen tavuja muodostetaan. Toisessa puoliskossa neljättä sivua muodostetaan sama määrä tavurivejä asettamalla vokaalit toiselle sijalle: esim. la, lo, lu, le, li, lä, lö, ly; mutta konsonanteilla alkavia rivejä ylhäällä alaspäin lukien saadaan nyt 11, koska nyt voidaan ottaa lukuun j:llä ja w:llä alkavat tavutkin.
Viidennellä ja kuudennella sivulla on »yhteentavausta» ja sitä varten muodostettujen kappaleiden otsakkeeksi on merkitty: »Al=ku lu=ke=mi=seen». Havainnollisia kertomuksia ei Juteini ole niitä varten muodostanut tai etsinyt, vaan päin vastoin hän niissä esittelee mietelmiään. Seuraavat kuusi ajatelmaa ovat niissä tavuttain esitettyinä: »Lapsi on pieni ihminen, jolla on ehto sekä hywään että pahaan; hywästä on hänellä onni ja pahasta wahinko.»
»Ihminen on wapaa olento maan päällä, jolla on sielu ja ruumis. Ruumis elää ja kuolee, mutta sielu on järjellinen olento, jota ei kuolema käsitä.»
»Maa on kaikkein eläwäin, sekä suurten että pienten yhteinen asumapaikka; mutta ihmisen oikea koto on taiwaassa.»
»Taiwas merkitsee pysywäistä iloa ja autuutta. Taiwaan perilliset ovat ne, jotka täällä nuhteetoina eläwät, ja hywyyttä rakastavat, Jumalan mielen jälkeen, joka on herättänyt kaikki henkellänsä.»(!)
»Jumala on korkein hywyys, joka on perustanut maan ja valmistanut aurinkon.(!) Hän on rakentanut koko luonnon eläwäin hywäksi, ja ihmisten onneksi, josta seuraa hänelle määrätön kiitos ja kunnia.»
»Silloin Jumalaa oikein kiitoksella kunnioitetaan, koska hänen hywyyttänsä kohtuullisesti ja sowinnossa ilolla nautitaan, pyhästi muistellen Herran korkeutta ja armoa.»
Seuraavatkin »perustussuomeksi» esitetyt sivut esittävät vielä asioita (esim. Juteinin omia »tutkinnon aineita»), jotka eivät suinkaan ole helppotajuisia lapselle.
Kahdennellatoista sivulla vasta esitetään »Nykyiset suomen puustawit». Konsonanttien joukkoon on näissä merkittynä myöskin k:n rinnalla g, p:n vieressä b ja t:n vastineena d.
Samalla sivulla hän vielä esittää »Uudet latinaiset puustawit» ja niissä on ä merkitty ae:ksi ja ö oe:ksi kirjotettuina yhdeksi merkiksi. Latinaisten pitkiä vokaaleja ei hän ensinkään ehdotakaan kahdella kirjaimella merkittäväksi, vaan ainoastaan korkomerkillä varustettaviksi. Tästä seikasta sekä ä:n ja ö:n merkistä »latinaisia» kirjaimia käyttäissä suomenkielessäkin hän viivanalaisessa sanoo: »Monia-päin asiaa ajatellen, ja etsien puhtautta, selkeyttä ja lyhyyttä Suomen kielestä ja kirjoituksen muodossa, olen minä tämän muutoksen latinaisten äänellisten puustawien seassa hyväksi hawainnut, ja tuotan sen tässä Kirjaisessa, eniin wähäin esi-merkkien kautta, wiisasten miesten tutkinnon alle.»
Sivuilla 13-19 esitetään 7 hauskaa »juttua» hänen käyttämällään tavallisella kielellä ja joka jutun loppuun on pantu äsken mainittuja »wähäisiä esi-merkkiä» »latinaisten» kirjainten ja korkomerkin käytöstä; painatamme tähän yhden lyhyen näytteen:
Ystævýs ja yksi mieli
mássa paljon matkán sáwat.
20:nnella sivulla ovat »Sekoitetut puustawit», joissa on myöskin c:t, q:t, x:t ja z:tkin mukana.
Sivuilla 21-27 on »Lyhykäinen Uskon-Opin Historia Lapsille Kristi-kunnassa», josta ei suinkaan voi mitään pahaa sanoa. Tätä raamatuahistorian-tapaista seuraa Jumalan Kymmenen Käskyä, Herran Rukous, Synnin Tunnustus, rukouksia ja siunauksia, niinkuin muissakin, sen ajan aapisissa ja vähässä katkismuksessa.
35:nnelle sivulle on painettu 9 hyveeseen kehottavaa sananlaskua ja seuraavalle kaunis 6-säkeistöinen »Laulu Lapselle». Tätä seuraa »Nummerot elli Luku-merkit». Numeroista Juteini ei vielä tunne miljoonaa, vaan puhuu »tuhannen tuhannesta». Luvun 123'456,789 hän sanoin esittää näin: »Sata kaksi kymmendä kolme (kertaa) tuhannen tuhatta, neljä sataa viisi kymmendä kuusi tuhatta, seitemän sataa kahdeksan kymmendä yhdeksän».
Niinkuin edellä olevasta luvusta näkyy, on miljoonamerkki asetettu yläreunaan. Lukujen rinnalle on asetettu »Tawalliset Kirjoitus-merkit» eli välimerkit. Ja seuraavalle sivulle »Luku-laskun Taulu» (Kertotaulu).
Huvittanee lukijaa ehkä tietää, mitä nimiä hän eri välimerkeille antaa. Pilkku = »eroitus-merkki»; puolipiste = »wäli-m.»:[142] kaksoispiste »seuraus-m.»; piste = »päätös-m.»; ? = »kyymys-m.»; huutomerkki = »liikutus-m.»; korkomerkki = »pitkennys-m.»; lainaus-merkki = »lainna-m.»; poisheittomerkki = »pois jättö-m.»: sulkumerkki = »sulkiat»; —— = »ajatus-m.»; … = »taukous-m.»; - = »yhdistys-m»; = = »tawaus-m.»; ;:; = »kertaus-m.»: § = »jako-m.».
39 ja 40 sivu uhrataan »Kirjoituksen Oppiin».
Sivut 41-51 neuvovat opettajaa alkeita lapselle opettaissa, niinkuin jo aikaisemmin on huomautettu Lasten Kirjan liitteestä puhuttaissa.
»Neuvot» käyvät tähän suuntaan:
»Ei tarwitse lukemista lapsen kanssa kowin warhain alkaa, jos ei lapsella siehen (!) erinomaista halua ja taipumusta ole, ja sittekin pitää sitä ensinmäldä wähitellen ja huwitukseksi tehtämän; sillä aiwan nuorukainen on tähän työhön, koska se on pälle (!) pandu ja rasittawainen, pikaisesti kylläyndywä. Se on melkein wälttämätön parhaangin Opettajan johdatuksen alla. Ei taito ole lapselle niin hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon. Sitte kuin lapsi on jo opetettu ja tottunut kirjaa lukemaan, ei muulla kuin hywän ja kauniin puheen tapaisella äänellä, aljetaan ulkoa lukeminen, sillä tawalla, että joka kappale, kuin ulkoa lukemiseksi lapselle määrätään, pitää ensin puhtaasti kirjasta luetettaman, ja sen sisällä pito hänelle niin selitettämän, että hän asian itse hywin ymmärtää, ja taitaa kysymyksiin oikein wastata.»
»Opetuksen järjestyksestä» on kymmenen neuvoa. »Ensiksi, pitää lapselle puustawien nimet selkeässä järjestyksessä, niin kuin huwitukseksi, ulkoa opetettaman, joita on Suomen kielessä omasta kohden 19, mutta g, b, d ja pienen s kanssa 23, nimittäin: a, o, u, e, i, ä, ö, y, l, m, n, r, vanha-s, s, h, k, g, p, b, t, d, j, w. Tämä järjestys on endistä keweämbi, jossa äänelliset puustawit owat ensimmäiset, ja yksinänsä äänettömät seuraawat sitte aina sen mukaan ja siinä järjestyksessä kuin niistä äänellisiä puustawia tarvitaan.»
Tähän huomautukseen liittyy pitempi selvittely lainakirjaimista, minkä jo ennestään tunnemme hänen »kritiikistään lainakirjaimista».
Toisessa neuvossa kehotetaan »näyttämään lapselle puustawien muoto ja tunnus-merkit»,——»sitte kuin nimet jo muistossa owat». Lapsi, näet, ei saa tottua kirjasta »puustawia tundo-merkitä luettelemaan, jonga kautta tarkkaus niiden eroituksessa tulisi wähennetyksi. Ihminen käsittää ja oppii myös parhain yhden asian erällänsä.—Puustawit opetetaan lapselle kirjasta ensin wähissä osissa, sitte kaikki yhteen, wuorottain alusta loppuun ja lopusta alkuun.»
Kolmas neuvo koskee »tawaamista», joka oli tuota entis'ajan tavausta.
Kun se on lapsella jo taitona, niin annetaan sille neljänneksi tieto »puustawien luonnosta» ja osiksi samoista asioista, joita äsken mainitussa »Kritiikissäkin» on esitetty.
»Wiidenneksi, tavataan ja yhteen sanotaan muu tämä tawaus-merkitön lehti, niin että ne taitaan selkeästi yhteen luettaa, ennen kuin ne siksensä jätetään. Tämä järjestys on seurattawa niin kauan kuin yhteen lukeminen rupee käymään joksikin huokeasti. Täydellisyys seuraa sitte itsestänsä ahkeruuden kautta.—Tawaaminen ja yhteen lukeminen ovat itsestänsä melkein yhtä; edellisessä eroitetaan puustawit ja tawaukset toinen toisestansa nimityksellä, jälkeisessä silmä-näöllä.»
»Kuudenneksi, annetaan lapselle tieto nummeroista elli luku-merkistä.»
»Seitsemänneksi, koska selkeästi, äändä meiningin mukaan taiwuttain, lukea mielitään, on tieto tawallisista kirjoitus-merkistäkin sangen hyödyllinen», jonka takia ne luetellaan ja niiden käyttöä tarkemmin selitetään. »Puolipisteestä» esim. on seuraava huomautus: »; Wäli-merkki. Tässä pisätetään enemmän, ja ääni alennetaan. Tätä tarwitaan meiningien wälissä, enemmittäin koska sillä seuraa taikka seuraaman pitäisi. Niin myös joskus koska mutta seuraa». Huomautukset muihinkin välimerkkeihin ovat sangen huvittavia. Kaksoispisteen jälkeen esim. »toisella nuotilla aljetaan». Kysymysmerkki oikeutta myöten olisi Juteinista pantava lauseen alkuun.
Kahdeksanneksi pitää alkavan lukemisen tapahtua opettajan kuullen. Luonnolliset syyt tähän mainitaan. Koska lapsen tarkasti tulee täyttää, mitä hänelle määrätään, niin »ei pidä händä mahdottomuudella wäsytettämän».
Yhdeksänneksi on vähän vokaalioppia esitettävä, kun lapsi jo osaa lukea. »Eroitusta (vokaalien) välillä ei tarwitse sen tietää, joka ei kirjoittaa ja uusia sanoja kokoon panna mieli. Mutta koska kirjoitus-konsti on aivan hyödyllinen, ja moni talon-poikakin on jo ruwennut sitä harjoittelemaan, niin ei ole neuwo turha tässäkän asiassa». Vokaaliharmoniiaa esitetään useammassa kappaleessa ja »_kymmenenneksi, on muistettawa, että suuret puustawit tarwitaan ainoastansa, meiningiä, nimiä ja muita suuria sanoja aljettaissa, ja pieni s tawauksia ja erinomattain sanoja lopetettaissa». Tätä seuraa lämmin ja lasta kohtaan rakkautta uhkuva »Jälki Puhe».