LOPPUKATSAUS.
Mentyään naimisiin Kaarina Tuomaantyttären kanssa palveli Andreas Pietarinpoika aluksi apulaispappina Turussa, kunnes sai Lempäälän kirkkoherran paikan. Siellä hän kuoli vasta vuonna 1609, päästyään siis varsin korkeaan ikään. V. 1593 otti hän osaa Upsalan kokoukseen ja kirjotti siellä tehdyn päätöksen alle.
Ursula Laurintytär sai kuninkaan välityksellä takaisin perintötalonsa, jossa Tuomas sitten hallitsi rehevänä isäntänä, ollen tuon tuostakin riidoissa veronkantajain kanssa, koska hän rälssivapautta nauttineesta talostaan ei mielisuosiolla halunnut ulostekoja suorittaa. Kuninkaallinen viskaali Jaakko Teitti luki hänet kuitenkin valitusrekisterissään "villiaatelin" joukkoon ja lopulta hänen oli tyytyminen tavallisen verotalonpojan osaan.
Perintöhopeitaan ei Ursula saanut koskaan takaisin, sillä enimmät luostarin kalleudet oli hyvin kätketty konventtituvan alaiseen holvikellariin. Vasta neljännesvuosisata Ursulan luostarista lähdön jälkeen tulivat ne sieltä uudelleen päivän valoon. V. 1575 lahjottivat nimittäin jälellä olevat luostarisisaret kätkössä olleet kalleudet kuningas Juhanalle, joka monella tavoin oli osottanut suosiotaan häviävän luostarin viimeisille asukkaille.
Yhtä kovana ja järkähtämätönnä hoiti Birgitta Fleming abbedissan virkaa kuolemaansa saakka v. 1567. Silloin valitsivat jälellä olevat nunnat abbedissakseen Birgitta Kurjen, joka eli vielä kymmenen vuotta kilpailijattarensa jälkeen. Kahdeksankymmenvuotiaana hän kuoli v. 1577 ja tuon viimeisen abbedissan ruumiskirstua näytettiin vielä muutama vuosikymmen sitten Naantalin kirkon alla.
Birgitta Kurjen kuoleman jälkeen eli luostarissa enää kolme nunnaa, joista yksi oli sisar Elina. Vihdoin kuolivat kaksi hänen toveriaankin, jolloin hän jäi ypö yksinään luostariin. Kirkossa toimitti jo aikoja sitten protestanttinen pappi jumalanpalveluksia, mutta sauvaansa nojaten liikkui sisar Elina rappeutuvien luostarirakennusten hämärissä käytävissä ja kuin haamu ilmestyi hän kanoonisina hetkinä yksinään kirkkoon suorittamaan tavanmukaiset rukouksensa. V. 1591 nukahti hän kenenkään huomaamatta pois ja kätkettiin toisten vainaja-sisarten joukkoon kirkon alle.
End of Project Gutenberg's Viimeiset luostarinasukkaat, by Kyösti Wilkuna