OUTO VIRTA
Kenen pyörtehes vie, se valtahas jää.
Joka yö soi soittosi lähempää…
On outo sun purtes ja outo sun ties,
mut tuttu on rannalla pursimies.
Käden turvaisan tunnen ja rakkahan pään…
Kuva tuo ikisäilöss' on sydämen tään.
Mun täytyy pois, en viipyä saa:
mua taattoni valkea vartoaa.
Niin tyhjää on juhlissa elämän!
Tuoll' Lethen partaalla seisoo hän…
Hän keltamokenttiä yksin käy:
»Miks lastani armasta vielä ei näy?»
Joka yö hän ovelleni kolkuttaa:
»Kuin kauan sua kiehtoo matala maa?»
»Kuin kauan käyt kahleissa turhuuden?
Tääll' on niin kuulas ja vilpoinen.»
Niin lähellä Lethen lainehet soi…
Mun täytyy pois, en viipyä voi!
Hän vartoo vierellä unhon veen…
Koht' yhdessä soudamme katveeseen.
Ja murheemme pitkät huuhtova on
pois siell' iki-itkevä Akheron.