RESEEDAT TUOKSUU.
Reseedat tuoksuu, katsehilta piillen, nuo kaunot, loiston kruunaamattomat; vain öinen kaste säihkynsä luo niillen, Reseedat tuoksuu. — Arka hiljaisuus maan, meren kiertää niinkuin enkelsiipi; kuin kirkon kuisti seisoo hento heisi. On niinkuin joku yössä rukoileisi Luojalta armolahjaa hyvyyden, ja on kuin tuntisin ma äänen sen! — Tää yö mun kutoo kummaan riutumukseen. Ma muistan vaimon maasta varjojen, mi ammoin kerran, vuoks mun poloisen, pois huokas, niinkuin Luojaan sammumaan yökynttiläisen tuikku huokaistaan, järkensä valon tuhon rukoukseen — Reseedat tuoksuu. — Vieno enkelsiipi mun varjoo niinkuin lasna, yö kun hiipi, maan kahlehista irroittaen, nostain. Reseedat tuoksuu. — Äidin silmä hymyy mun sydämeeni suoraan — kaukaa jostain —