AAMUN ARMAHAN LAPS —
Aamun armahan laps, et sinä ymmärrä mua… Kutsut luoksesi helmahan heleän kedon, soiton helinään keinuvan huomen-kellon, tarjoat kastehelmiä välkkyvän hetken ja öiden lepoa lempeää onnellisten… Paistavin silmin ja sydämin aurinko-aukein yhä sa kutsut… Armas aurinko-laps, et sinä ymmärrä mua!
Näätkö, sa lapsonen, ah, mun täytyvi kulkea ohi! Näätkö, mun päiväni laskee, näätkö, mun iltani joutuu, ja pääni päällä jo pilvessä seisoo rannaton yö… Näätkö, se hetkiä laskee saiturin sormin, kiertää kirpehin innoin kimmoista lankaa nuolta sinkovan kaaren. Näätkö, jo iltani joutuu, näätkö, jo hämäryys lankee, ja vielä on taipale pitkä astujan eessä. — Ah, sinä aurinko-laps, et sinä ymmärrä mua!