NAINEN.
Nainen kevyt ja julkea, moni sai kauttasi ammoiset arvet, kammoksi kasvavat uhrien parvet, aika jo ovesi sulkea.
— Ihminen surusta sokea
kolkutti ovelleni: päästä, päästä!
sydämelleni: säästä, säästä,
kova on talvea kokea!
Nainen valheessa valkea,
lemmettä vuoteesi lemmellä vyötit,
omaan nälkääsi sydämiä syötit,
eikö sun rintasi halkea?
— Onneni, jäissä otellut, kirkkaampi on kuin kirkas kukaan palanut tähtien tahdon mukaan, kohtalon kirjoja totellut.