HALAVAN ALLA.
(Mukaelma ranskasta.)
Kaunis lapsi halavan varjossa huokaa, yöt ja päivät valkeena rukoillen… Laula, halava himmee, hiljaa huokaa: mitä sa tiedät tuskasta rakkauden?
Purot pienet, kyynelvirtani juokaa, niin on aaltoinne aaluva ainainen!
Varjot mustat, mustin viittanne suokaa lemmenpeitteheks iltani ikuisen! Laula, halava himmee, hiljaa huokaa: mitä sa tiedät tuskasta rakkauden?
Vilvehet lehvät, saartukaa seppelkaarin
ympäri nuorena kuolleen immen paarin!
Kaikki muuttui, tummui ritarin tunto;
ei vaan tummu lempeni ikuinen…
Yksin luen ma rikokset rintasi taulun,
muille sa ollos sankari maineen, laulun.
Mitä hän sanoo? kysytkö, halava himmee!
Mitä sa tiedät tuskasta rakkauden! —
— "Toista jo lemmin, vaihtakaa, armahinen!"