HÄN ON —-
Hän on kärsimysteni kaunehin yö ja tuskani puhtain palo. Ja se palo on elämäni parhain työ ja se yö sen valkehin valo.
Hän on murheeni musta ritari,
älä, Luojani, vie häntä multa,
suo tuskani suurena langeta vaan
kuin laavalainehen kulta!
Hän on surujeni sairas sankari,
en häntä ma koskaan jätä,
ovat minulle tuttuja tuoni ja yö
ja heikkojen hetkien hätä.
Hän on kaihoni aurinko-kangastus ja unissa-kulkijan usko, joka silloinkin vielä on lämmin ja sees, kun muilta jo sammui rusko.