EN TAHDO — —
En tahdo ma polvea notkistaa, — en niskani painua antaa; minä tohdin katsoa silmihin ja päätäni pystyssä kantaa. Oi kurja se ois, joka pelvosta ylivaltoa kunnioisi ja halpaa henkeä säästääkseen valevaakunan loistaa soisi!
Mitä siitä jos ihmiset herjaavat ja siveyssaarnurit soimaa: ne kertovat notkeaa nöyryyttä ja kieltäymyksen voimaa. — Sun pitäiskö, henkeni, taipua, kun käskevi kääpiökansa! Ei, käy kuni valtias kruunattu, mi nauttivi uhmastansa! — —