ENNEN — NYT —
Soi sielussa ennen ne kielet herkät ja hienot, ne soinnut selvät ja vienot. —
Ne johtivat eloni vuolevan juoksun, ne loivat sen riennolle valoisan tuoksun, ne kuiskivat kulkuni kaukaista määrää, ne väistivät vaanien välkettä väärää ja kiersivät punaisena päilyvää kukkaa ja juomasta kielsivät hunajansa hukkaa. — — Ma sieluni sointuja vaieten kuulin ja Jumalan ääneksi tuntoni luulin. —
Vaan vuodet vieri ja vaipui; — omatuntoni tuomiot haipui ja lakkasi lapsuuden laulut. —
Soi sielussa nyt, soi kielet hämärät kummat, epäsoinnut suuret ja tummat. — Ne ilkkuvat entistä sydämeni kieltä ja entistä selvää ja kirkasta mieltä, ne särkevät entisen totuuden kuvan ja hyvään ja pahaan ne antavat luvan oma itse on laki, joka antavi määrän, oma tahto on tuomari oikean väärän. — Ma tyhjässä harhaan eksyvän lailla ja elämä on tyhjä ja määrää vailla. —
Niin kaikki on sielussa toisin, että itkeä muutosta voisin, — ja sentään en mielisi vaihtaa. —