KUN KUOLEMAN ENKELI LUOKSENI HIIPII — —.
Kun kuoleman enkeli luokseni hiipii ja päälläni leijaa sen musta siipi ja sen viikate ilmassa välkkyy, niin huudetaan mulle: Nyt heittäös työ, nyt kellot lyö, nyt on ilta ja ehtii yö, nyt kaiken loppu jo tullee!
Miks' et sinä tuonen hiljanen haamu vois olla hengetär uuden aamun yhtä hyvin kuin haltija illan; elo yöllinen häivä ja päättymätön työ, vain tuska mi syö, vain katkeava kapalovyö ja kuolo se suuri päivä. — —