VALO KAUNEHIN ON, KUN TUMMIN ON VARJO — —.
Valo kaunehin on, kun tummin on varjo, kun yöhyt päivälle taustan tarjoo, maa taittavi taivahan tarhan. —
Elo ihanin on, kun pohja on mustin, tie riemujen täplätty tuhansin tuskin, hyvä nostettu helmasta harhan. —