MINÄ MIELISIN HILJAA, HELLÄSTI — —.
Minä mielisin hiljaa, hellästi käsivarteni kaulaas' kiertää, minä mielisin rikkoa rintasi jään ja tuskasi vuoret viertää.
Minä mielisin pyyhkiä otsaltas'
sen synkän uurtehen aiheen
ja siirtää silmäsi välkkeestä
pois kaiken katkeran kaihen.
Vaan jos minä jällehen tulisin,
sen ymmärtäisit väärin:
minä olisin niinkuin kiusaaja,
joka kuoleman verkkoja käärii.
En tohdi ma astua lähemmäs, nuo haavehet täytyy häätää; minä tuulihin tuskani kuiskailen, yön viimat rintoa jäätää.