NYT KUN NE KAIKKI OHITSE ON — —
Nyt kun ne kaikki ohitse on, — niin mielehen kohoo muistot: valkonäkyinä vaeltavat kuin kadonneet Edenin puistot. —
Liukuvat kukin vuorostaan
mun sieluni silmän alle:
kirkkahat kultaglooriat
yötummalle taustalle.
Helminä kiertyvät renkaaseen
ne lyhkäset onnen hetket,
kaukotaruina kajastavat
ne kummat kuutamoretket.
Tuijotan tuntehin huikaistuin kuin kauvaksi sinisaloon; kuvani kulkevat kuutamoon, satumaailmojen taikavaloon. —