NYT EN MINÄ ENÄÄ ITKEKKÄÄN — —.
Nyt en minä enää itkekkään, käy huulihin häijy hymy: ivanaurun katkerat oirehet mun rinnassani jo lymyy. —
Tuo nauru on kylmän kamalaa:
sitä nauraa loukattu järki,
sen takana tummat on tuntehet
ja itsehen käännetty kärki.
Tuo nauru se pahoja ennustaa, se tietävi talven säätä. — Ja sitten ei lämpimin päivytkään voi viedä sen talven jäätä. — —