JOSPA VOISIN NUKKUA — —.
Jospa voisin nukkua unten unhovyöhön, hiljallensa hukkua kuin ilta hukkuu yöhön, nukkua ja unhottaa, kadota ja kadottaa; sitten kaiken kaikottaa tunnon tuskan, pelon, sitten jälleen havahtua helmaan uuden elon! —
Jospa voisi herätä uuden onnen uskoon, loimuellen liittyä kuin päivä aamuruskoon, elää elo uudelleen tuikkivine toiveineen; ja kun sitten, sitten taas joutais elon ilta, onnellisna kadota kuin päivä tunturilta. —