POHJATUULEN TUVILLA.
Kesän kukka, miksi kukitkaan, miksi nuppus' aukes' ollenkaan! Kesäpäiviä vain harva on, sekin harva kylmä, tunteeton; pian tuoksus' haihtuu tuulisäihin, poskes' kalpeneepi pohjan jäihin!
Kesän kukka, miksi hymyilet, miksi elämätä lempinet! Vastarakkautta ethän saa: maailma ymmärrä ei rakastaa, pienen onnea ei elo siedä; hymyn sultakin se voipi viedä —
Kesän kukka, älä tuudikkaan kukkasyöntäs' onnen unelmaan! Älä oota hellää suukkoa: maailman suukossa on — kuolema; maailman lemmessä on vihaa alla, maailman heltehessä piilee — halla —