II.
Iyemitsu'n politiikka, joka kuolemanrangaistuksen uhalla kielsi jokaisen japanilaisen lähtemästä maasta, oli yli kahdensadan vuoden ajan sulkenut pois tämän kansakunnan kaikesta muun maailman tuntemisesta. Niistä mahdottomista voimista, mitkä kasvoivat valtamerten takana, ei tiedetty mitään. Nagasakiin jo monta aikaa sitten perustettu hollantilainen siirtokunta ei ollut avannut japanilaisten silmiä näkemään maan todellista asemaa: itämainen läänitysjärjestelmä 16:n vuosisadan kannalla Lännen kansojen uhkaamana, jotka kehityksessä olivat kolmea vuosisataa siitä edellä. Tuon oudon maailman ihmeellisten olojen kertominen olisi japanilaisten korvissa kuulostanut lasten ratoksi keksityiltä kaskuilta tahi arvioitu samaan tarustoon kuin vanhat sadut Horai'n ihmelinnoista. Amerikkalaisen laivaston saapuminen, »mustain laivain», kuten niitä silloin kutsuttiin, herätti hallituksessa ensimäisen aavistuksen sen omasta heikkoudesta ja kaukaisuudessa kasvavasta vaarasta.
Sen kansallisen kuohahduksen jälkeen, joka syntyi sanoman mustain laivain uudesta tulosta levittyä, yllätti täydellinen neuvottomuus, kun saatiin tietää että Shogunivalta oli selittänyt olevansa voimaton torjumaan tuota vierasta sotavaltaa. Tämä ei saattanut muuta merkitä, kuin että vaara oli vieläkin suurempi kuin tatarilaisten hyökätessä Japaniin Hojo Tokimunen hallitessa. Silloin kansa oli rukoillut jumalilta apua, ja keisari itse oli vaeltanut Ise‘hen auringonjumalan temppeliin esi-isiensä henkien puheille. Nämä rukoukset olivat jumalat kuulleet, ja vastaukseksi olivat lähettäneet äkkipimeyden, ukkosen ja tuon ankaran hirmumyrskyn, jota vieläkin kutsutaan Kamikagé s.o. »jumalain myrsky». Kublai Khaanin laivasto pirstui ja hukkui. — Miksi ei siis nytkin huudettaisi jumalilta apua? Niin tehtiinkin lukemattomissa kodeissa, tuhansien alttarien edessä. Mutta ylhäiset jumalat eivät antaneet mitään vastausta; Kamikaze jäi tulematta. Ja samurain poika, joka turhaan oli rukoillut Hachiman'ia, sodan jumalaa, tämän pienen alttarin ääressä isänsä puutarhassa, uteli ihmetyksellä, olivatko jumalat kadottaneet valtansa, vai oliko mustien laivojen kansa väkevämpien jumalien suojeluksessa.