ENSIMÄINEN KUVAELMA
"Kirojen kammio". Holvintapainen kellertävä, kivinen huone, jossa on kahdeksan rautavuodetta, neljä vastatusten, vuoteiden yläpuolella seinässä kirjaimet A, B, C, D, E, F, G, H; jokaisen vuoteen jalkopäässä sinkkitaulu, jokaisen vuoteen vieressä yöpöytä. Keskellä käytävä ja pöytä, perällä iso rautaverkko-akkuna, seinällä kipsinen Kristus ristinpuussa, katon keski-kohdalta riippuu sähkönauha, sen päässä vihreä ja valkoinen päärynän muotoinen lasipallo. Huoneessa on vihreä valo.
TAITURI vuoteessa oikealla etu-alalla. Yllään pitkä, valkoinen sairaspuku, kavahtaa pystyyn.
Missä minä olen!
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Sairaat sanovat tätä "kirojen kammioksi". Veri ja ajatukset ovat täällä kirottuja.
TAITURI
Veren vihoja?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Minä olen ajatuksenlukija, minä ajattelen vain muiden ajatuksia, nyt ajattelen minä sinun ajatuksiasi.
TAITURI
Mies raukka, sinulla on siis loissielu.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Tiedätkö, kuka sieluni vei? Tyttäreni.
TAITURI
Mitenkä hän sen vei?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Minä ajattelin liian paljon häntä.
TAITURI
Rakastit häntä yli kaiken?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Mutta nyt minun sieluni kulkee kadulla.
TAITURI
Lankesi tyttäresi?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Ruma kuva tarttui hänen sieluunsa.
TAITURI
Kuka sen tartutti?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Hilpeä heittiö. Minä huomasin kaikki, sitten aloin viljellä viiniä, join sitroonatarhani ja järkeni siksi kunnes itse olin kadulla. Lopulta minä jouduin tänne, minulla ei ole sielua. — Sinun sielusi puhui unessasi. Mikä sinä olet?
TAITURI
Maalasin ennen yömaisemia ja paholaisia.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Ja nyt omat ajatuksesi ajavat sinua takaa…?
TAITURI
En tiedä, mikä minua vaivaa. Muistoni edessä on kuin harmaa seinä. — Istuin katuravintolassa, manasin, maalasin, veri syöksähti päähäni ikäänkuin ilmassa olisi ollut sähköä. — Näin harmaapukuisen…
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Naisen?
TAITURI
Mistä sinä…?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Puhuit unissasi koko yön hänestä. Tänä aamuna kävi hän täällä tumman tohtorin seurassa.
TOINEN SAIRAS vasemmalla.
Paha jumalan äiti! Koirankuonolainen, mene pois paha! Mene muukalainen!' Jumalani, nyt minun vuoroni on kuolla.
HOITAJA
Hiljaa!
Lyö luudalla sairaan kasvoihin ja vyöttää kädet.
TOINEN SAIRAS
Nyt on hyvä olla, kurita, kurita, kiirastulessa on sitten helpompi olla!
TAITURI
Tämä on kamalaa. — Kadulla näin mustat kuomupaarit, soihdut ja miehet kasvoilla mustat verhot, ne seisahtuivat asuntoni eteen.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Pelästyit omia aivokuviasi. Sairasapuyhdistys, salainen seura, se on ollut olemassa aina kolera-ajoilta.
TAITURI
Ne etsivät ehkä minua? Salainen yhdistys?
ENSIMMÄINEN SAIRAS pelotellen.
Saatanaseura, mene tiedä. Hyvää ne ainakin ovat tekevinään. Älä peljästy. Harmaa nainen sinua suojaa.
TAITURI
Kävikö hän täällä? Silloin minun täytyy peljätä pahinta, hän ei anna minulle koskaan anteeksi. — Hoitaja, kynää ja mustetta, minun täytyy kirjoittaa kasvattisiskolleni, minä tahdon pois tästä kammiosta! Kuuletko?
HOITAJA
Ei täällä saa huutaa. Vaiti, muuten sidon kätesi, maankiertäjä, varas, mikä lienet?
Antaa kupissa soppaa ja viheltää samalla lyhyeen.
Syö, ettäs kuolisit, moriturus!
TAITURI
Minä en syö, anna minulle kynä, minä maksan sen kullalla. Missä on rahani, poissa!
HOITAJA menee.
Et sinä tarvitse rahoja, kyllä niistä täällä huolehditaan.
ENSIMMÄINEN SAIRAS kuiskaa.
Kärsivällisyyttä. Vaikka sinä kirjeen kirjoittaisitkin, niin ei ole sanottu, että hoitaja sen postiin vie, juopi postirahat.
Kaikki sairaat huutavat.
TAITURI
Enkö minä siis koskaan pääse täältä, täytyykö minun nääntyä tähän kurjuuteen?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Harmaa nainen lupasi tulla tänne.
TAITURI
Minä en tahdo nähdä häntä. Hän tuo aina turmion tullessaan. — Mikä minun jalkapäässäni helisee ja miksi seinässä vuoteeni kohdalla on H kirjain!
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Sinkkinen sairastaulu. Syntynyt… kuollut. Kuolinpäiväsi on vielä täyttämättä. Sairaita siirretään aina toiseen vuoteeseen, kun joku kuolee.
TAITURI
Miksi vierussairaan taulusta on paperi poissa?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Hän kuoli yöllä, tunnetko liiman hajun?
TAITURI
Saman hajun tunsin omassa suussani ravintolassa, minä olen kuin kirottu.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Siksi sinä oletkin täällä. Minun aikanani täällä on kuollut jo seitsemän sairasta ja neljä on viety hermohoitolaan.
PALJASJALKAMUNKKI ruskea kaapu, vyö, rukousnauha, päässä pieni musta patalakki, kuvassa pitkä suippoparta.
Salve in nomine Domini!
SAIRAAT
Dio nero! Mene pois paholainen!
Munkki asettaa kaksi palavaa vahakynttilää kuolleen eteen, lukee kirjasta, keltaisiin pitkiin pukuihin puetut hoitajat tulevat loilottaen ja nauraen, mättäävät kuolleen lakanoihin ja kantavat pois.
PALJASJALKAMUNKKI lukee sinkkitaulusta.
Tulokas! Sairas taituri! Oletko maalannut pyhän äidin kuvia?
TAITURI
En. Maksaako kirkko niistä hyvän hinnan? Minusta taide on ollut liian kauan kirkonpalvelijana.
PALJASJALKAMUNKKI naurahtaen.
Lasket leikkiä täälläkin, sinulla on suuret sielun voimat. Täällä on ehkä parempia aiheita. Kuoleman kuvia.
Tarjoo suudeltavaksi ristiinnaulitun kuvaa.
Tahdotko?
TAITURI
En.
PALJASJALKAMUNKKI
Mihin sinä uskot?
TAITURI
En tiedä.
PALJASJALKAMUNKKI
Et tiedä, etkä näe! Tulen toiste, kyllä vielä tapaamme toisemme.
TAITURI
Vaeltava veli, auta minut pois täältä!
PALJASJALKAMUNKKI
Ei ole vallassani… yhdistys määrää… sinun täytyy itse auttaa itseäsi.
Osoittaa ristiinnaulittua.
TAITURI
Te pilkkaatte. Pilkan vuoksi on hän seinälle ripustettu ryövärien keskelle. Korkeimman nimessä harjoitetaan täällä pimeätä pahennusta. Mitenkä täällä äkkiä kuolee niin paljon ihmisiä? Vai ovatko ne vain valekuolleita ja mihin ne viedään? Heräävät ehkä piinapenkillä tai arkussaan ja pureksivat tuskissaan kyntensä rikki.
PALJASJALKAMUNKKI
Taivas lähettää toisille kärsimykset jo nuorena, kiitä siitä taivaan isää.
TAITURI
Ovela oppi, joka kasvattaa orjia ja numeroita. Teillä taitaa olla senlainen jumalankanslia, josta voi ostaa pääsylipun taivaaseen. Katso, minä jaksan kärsiä ja minä kärsin.
PALJASJALKAMUNKKI
Kuka on kylvänyt katkeruuden siemenen sinun nuoreen sydämmeesi?
TAITURI
Nainen, jota kerran rakastin ja jo ensimmäisellä hetkellä paljasti itsensä.
PALJASJALKAMUNKKI
Sydänimijä, sieluhuvittelija, nainen.
TAITURI
Sen jälkeen aloin nähdä kaikessa rumia kuvia ja ajattelin naisen sielun ilohuoneeksi.
PALJASJALKAMUNKKI
Kirkkomme ja pyhä äiti päästää sinut ajallansa kirouksesta.
TAITURI
Ikuista en ole tuntenut muualla kuin syvän metsän hiljaisuudessa ja salaisissa salamantapaisissa aavistuksissani. — Minun erikoisalani on ollut pirujen maalaaminen, joita olen hahmoitellut ympäristöni mukaan.
PALJASJALKAMUNKKl
Täällä kuulet usein sen nimen mainittavan. Täällähän siis voit paljon maalata — näkymättömällä kädellä näkymättömälle kankaalle.
TAITURI
En tarvitse siihen luostarin sarkaa.
PALJASJALKAMUNKKI menee.
Sinä et pelkää — muuta kuin itseäsi. Hyvästi, tulen sinua joskus katsomaan, kuinka sinä maalaat.
TUMMA TOHTORI nauraa kuivasti.
Tervetuloa! Toivon, että viihdytte täällä.
TAITURI
Käärmekuopassa! Oletteko te tumma tohtori, teillä on vihertävä välke silmässä kuin käärmeellä. Missä minä olen nähnyt teidät ennen? Kadulla, teatterin pukuhuoneessa, atelierissa, en muista.
TUMMA TOHTORI
Voi olla mahdollista. Repostelin ennen kuvanveistäjänä. Mutta minä vaihdoin taltan lääkäriveitseen. Lämmin ihmisruumis on minusta intressantimpi kuin kylmä marmoriluonnos.
TAITURI ivallisesti.
Tarkoitatte kai kylmää ruumista.
TUMMA TOHTORI
Kyllä niinkin. Teillä on ihmeteltävän sopusoinnukas ruumis.
TAITURI ivallisesti.
Ja sielu epäkunnossa? Tahtoisitteko leikellä sitäkin?
TUMMA TOHTORI
Hellä, puhdas naisen käsi voi parantaa sielunne haavat. Täällä odottaa teitä…
TAITURI
Harmaapukuinen… tunnetteko hänet?
TUMMA TOHTORI
Olen hänet joskus tavannut. Hurmaava laulajatar. Itseensä imevä, kuinka sen sanoisin, lämmin, lähestyvä, olen ivalla koittanut häntä jäätää; tulikukka, hehkuu sitä hurjemmin, hehhee.
TAITURI
Hän rakastaa rakastajansa ruoskaa. Minusta ei ollut pyöveliksi eikä rakastajaksi.
TUMMA TOHTORI
Kutsunko…
TAITURI
Ei, ei! Hänellä ei ole puhdasta kättä. Hän saa minut vain liekkeihin, hän puhaltaa tulen, jossa me molemmat tulemme palamaan, ymmärrättekö, hän kiihoittaa minun kauttani teitä, se on niin hänen tapaistansa. Harmaa villikissa, joka säkenöi pimeässä.
TUMMA TOHTORI
Olen leikellyt monen sellaisen kissan kynnet — pimeässä. Jääkylmällä minä kuumennan, kuumuudellaan he minut kylmentävät… Hetken hekuma, kylläisyys, uusi rakkaus, raukeus. Päinvastainen minut hurmaa, katsokaa minulla on peili, jossa näkee kaikki päinvastoin.
TAITURI
Minusta tuntuu kuin minä ennen aina olisin nähnyt päinvastoin.
TUMMA TOHTORI
Tällä peilillä te siis voitte nähdä oikein, Se sekoittaa muuten käsitteet.
TAITURI
Värivaistinkin? Minä vierastan teitä, te tenhootte katseellanne. Te veistitte enkelin kuvia, nyt minä sen tiedän.
TUMMA TOHTORI
Ja naiset olivat niihin ihastuneita. Mistä sen tiedätte?
TAITURI
Musta sielu, valevalkoisia kuvia. Päinvastainen! Minulla oli valkoinen sydän, mutta minä olen ikäänkuin uhalla kuvaillut rumaa.
TUMMA TOHTORI
Miksi?
TAITURI
Se todisti muka syvää elämän tuntemusta, ruman rinnalla tuntui kaunis kauniimmalta, sanoivat rikkiviisaat kaunosielut.
TUMMA TOHTORI
Siitä voi johtaa: täytyy langeta syvälle syntiin tunteakseen puhtauden huimaavan korkeuden.
TAITURI
Mefisto!
HARMAAPUKUINEN NAINEN kädessä ruusuja.
Saanko tulla, tohtori?
TAITURI
Mene pois, minä en tahdo nähdä sinua, en nyt tässä alennuksen tilassa!
Mutta minä nousen siitä itse, älä riemuitse ennen aikojasi.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Toin sinulle ruusuja.
TAITURI
Minä annoin sinulle kerran ruusun, ja sinä tallasit sen jalkojesi alle.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Olin sinuun silloin suuttunut. Olen sen jälkeen paljon kärsinyt, meidän täytyy antaa toisillemme paljon anteeksi.
TAITURI
Alkaaksemme uudestaan? Älä teeskentele, nuo laupeudensiskon eleet eivät sinulle sovi. Sinä matkit kasvattisiskoani.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Juuri häneltä tuon sinulle terveisiä, onhan siinä kotoista lemua.
TAITURI
Ei, älä tuo tänne, laske pöydälle! Minä vihaan ruusuja. Miksi ei hän kirjoita minulle?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Hän ei tiedä sinun osoitettasi.
TAITURI
Siis sinun kauttasi. Sinä teet itsesi välttämättömäksi. Kirous ja kuolema, minä olen taas sinun vallassasi. Mene, mene, minä pyydän!
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Niin, vallassani. Sinä tarvitset minua ja minun velvollisuuteni vanhana ystävättärenäsi on auttaa ja hoitaa sinua.
TAITURI
Minä kiellän sen sinulta.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä olen jo sähköittänyt. Huomenna tulen sinua katsomaan. Saatatteko minua, tohtori?
TUMMA TOHTORI
Minne suvaitsette?
HARMAAPUKUINEN NAINEN menee.
Oopperaan.
TAITURI vaipuu vuoteelle.
Medusa!
Kuuluu torvisoittoa.
Mikä soitto se on?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Aina kun joku on kuollut, palkkaa yhdistys torvisoittokunnan soittamaan, ja sairaanhoitaja nostaa kolme hopeamarkkaa.
TOINEN SAIRAS
Mene, mene, muukalainen! (rukoillen.) Santo Luca, Santo Barnaba,
Spirito santo! (taiturille.) Minä kuolen sinun tähtesi!
Kaikki sairaat huutavat, hoitaja sitoo ne vuoteisiin.
KOLMAS SAIRAS
Cane Dio!
TAITURI
Cane Dio? Mitä? Ah! Onko minun henkeni vain kolmen hopeamarkan arvoinen!