TOINEN KUVAELMA
Puutarha. Tumma tähtiyö, vasemmalta häämöittää taitekatto, perällä vanha portti, joka on puoleksi auki.
ENSIMMÄINEN YÖVAHTI lyhty ja kuhmurasauva kädessä, seisoo portilla.
Täällä se yömaalari käy maalaamassa paholaisia: Vapaamuurari, rienan riivaama, mikä lie. Ja nuori nainen on usein mukana. Tuolta taas tulevat!
TAITURI ja kasvattisisar lyhty kädessä.
Kas niin, valaise sinä lyhdylläsi, minä asetan maalaustelineeni tähän!
Musta yö, taustana kastanjavarjossa ja kultaiset tulipisteet taivaalla.
KASVATTISISAR
Taivaan kultaisia tulikukkia.
TAITURI
Anna minulle mustaa väriä! Minä maalaan ja sinä ajattelet satujasi.
TOINEN YÖVAHTI
Mitä ne tekevät? Raatihan on kieltänyt liikkumasta yhdentoista jälkeen. Maalaaminen taitaa vain olla tekosyy… pitäisi pistää ne jalkapuuhun varoittavaksi esimerkiksi…
KASVATTISISAR
Ja tähdet kuuntelevat.
TAITURI
Ajatuksiamme. Ja minä kiinnitän ne kankaalle.
KASVATTISISAR
Mikä pyhä, hymisevä hiljaisuus!
TAITURI
Eikö ole ihanaa ajatellessa, että tuhannet maailmat syntyvät ja sykkivät tänä hetkenä, ja me vierimme mukana kaikkeuden kiertokulussa kohden ihania, uusia ratoja.
KASVATTISISAR
Ikuisuudessa.
TAITURI
Tyhjyydessä.
KASVATTISISAR
Miksi sinä huokasit?
TAITURI
Huokasinko? Ihminen on niin pieni. Elämä on niin lyhyt, mutta unettomat yön hetket, oi, kuinka ne ovat pitkiä! Ajatus seisahtuu ja kimmahtaa jotain mustaa vastaan, väliin se läikähtää minua vastaan niin, että minä kouristun. Silloin täytyy minun syöksyä elämän villiin pyörteeseen. Mutta sielläkin ihmiset ja heidän ajatuksensa kulkevat toistensa ohi vieraina ja kylminä.
KASVATTISISAR
Niinkuin tähdet, aijoit sanoa? Ne loistavat toisillensa. Ne ovat
Ikuisen ajatuksia.
TAITURI
Ja missä kaksi yhtyy, syntyy räjähdys.
KASVATTISISAR
Ei niin, ne kulkevat yhdessä vierekkäin, viihdytellen.
TAITURI
Tulinen ajan tuska vetää ne yhteen kohti ahdistusta, itsepalaamista, sammumista, pimeyttä. Niiden välillä on tummia juovia, ei pitäisi koskaan mennä tummien juovien yli.
KASVATTISISAR
En ymmärrä sinua. Etkö nähnyt tänä iltana punaisia juovia, riippuvia ruusutarhoja taivaan sinisillä silloilla?
TAITURI
Hetken heijastuksia. Nyt on kaikki kadonnut. Sinun sielusi on kuin ikuinen ruusutarha. Katsos nyt on yö, näetkö tummia juovia, mutta sinä et tiedä niistä mitään. Hyvä niin. Minä olen yön ystävä. Etkö sinä pelkää?
KASVATTISISAR
Mitä minä pelkäisin?
TAITURI
Ihmisten pahoja ajatuksia.
KASVATTISISAR
En ymmärrä pelätä.
TAITURI
Minuakaan?
KASVATTISISAR
Miksi minä sinua pelkäisin?
TAITURI
Minä en ajattele aina hyviä ajatuksia.
KASVATTISISAR
Sinä kuvittelet, että sinulla on pahoja ajatuksia.
TAITURI
Elämä on niin karsassilmäinen, se vaanii aina pahaa kaikessa. Maksa verosi, vie jyväsäkkisi myllylle ja ole tyytyväinen! Ei mitään sen enempää. Käy koreasti pääportista kirkkoon, vie sinne viikon viheliäisyydet ja päästä taas yöllä takaportista kaikki pienet pyyteet sisälle. Olisipa ne edes kielletyn puun hedelmävarkaita. Mutta ne eivät uskalla elää! Siksi minä maalaan heille heidän paholaisensa. Kavahtakoot!
KASVATTISISAR
Minä pelkään sinun tähtesi. Miksi sinä aina maalaat maahisia, houruttaria ja rumia peikonpäitä? Sinun "tanssivia paholaisiasi" sanotaan epäsiveellisiksi.
ENSIMMÄINEN YÖVAHTI
Mistä he puhuvat?
TOINEN YÖVAHTI
Kutsuvat pahoja henkiä. Minä piirrän ristin portinpieleen, hys, hys!
Nakkaa pienellä kivellä.
TAITURI
Mikä rasahti? Pensas? — Siksikö, että ne ovat alastomia? Ajatteletko sinäkin samoin?
KASVATTISISAR
Minä ajattelen sinusta vain hyvää, sanokoot ihmiset täällä mitä hyvänsä, sulkekoot vaan porttinsa sinulta.
TAITURI
Minä en koputa heidän pääporttiinsa enkä hiivi takaportistakaan. Minä kuljen omia teitäni.
ENSIMMÄINEN YÖVAHTI
Näitkö sinä tänään sen omituisen naisen kadulla?
TOINEN YÖVAHTI
Jolla oli harmaa puku? Kulki kadulla paljain päin ilman hattua, kaikki kaupungin naiset käänsivät päätään. Ajatteles, kulkea kadulla ilman hattua!
ENSIMMÄINEN YÖVAHTI
Se on sekin sitä yömaalarin seuraa. Toisinaan tulee tänne muita pirunpiirtäjiä, hummaavat, panevat toimeen soihtutansseja, soittavat ja laulavat niin, ettei kunnon porvarit saa nukkua.
KASVATTISISAR
Mutta täällä on niin rauhallista, rakennukset kuin vanhoja hiljaisia vaareja silkkihatuissaan, ja pihoilla ja käyrillä kujilla salaperäinen hämärä.
TAITURI
Niin todella, rakennukset elävät vanhoja muistojaan, mutta ihmiset ovat kuolleita, ne torkkuvat syrjäsilmällä tarkastellen naapurin vaimon hapuilevia askeleita aidan takana. — Ne eivät uskalla mennä yhteiseen saunaan. Katsos ne ovat sellaisia salamaalaajia.
KASVATTISISAR
Mitä tarkoitat?
TAITURI
Ne maalaavat minun tauluihini jotain lisää oman köyhän mielikuvituksensa värivaroilla, mutta vyöttävät samalla ruumiinsa paksuun siveellisyyden verhoon.
KASVATTISISAR
Ne tarkastelevat niin sunnuntai-arvokkaina.
TAITURI
Tarkastavat ja tirkistävät salaa liian läheltä. Minun täytyy katsella kaukaa jos mieli maalata. Oikein minua iljettää. Mutta miksi minä puhun näistä sinulle ja katkeroitan sinunkin mielesi? Ehkä minä uskallan liian paljon sinun tähtesi. Sinä olet niin hento ja herkkä.
KASVATTISISAR
Minä tahdon kuunnella sinun ääntäsi, kun sinä maalaat tähtiä!
TAITURI
Mutta jollen minä näin syökse sinua perikatoon.
KASVATTISISAR
Yö on niin ihana, täynnä tuhansia tähtisatuja.
TAITURI
Ihmiset kurkistavat meidän hiljaiseen tähtiparatiisiimme.
KASVATTISISAR
Siksi etteivät itse voi nähdä…
TAITURI
Puhtaasti.
KASVATTISISAR
Mikä puhdas tuoksu tarhassa, tällaisena yönä varmaan ruusut puhkeavat suven maassa.
TAITURI
Valkea sisko! Minä kutsun sinua nyt ja aina valkeaksi siskoksi.
KASVATTISISAR kuiskaa.
Valkea sisko.
TAITURI
Mutta minä en ole puhdas. Maailman pikarista olen juonut hienoa mesimyrkkyä, se kiertää suonissa, en tiedä, koska se kapinaan nousee veressäni.
KASVATTISISAR haaveillen.
Tämä yö on niin korkea ja kaunis.
TAITURI
Meidän täytyy jättää nämä yöhetket, nämä tähtirikkaat illat.
KASVATTISISAR
Minä tahtoisin, ettei aamu koskaan valkenisi.
TAITURI
Onneton toive! Kuules kuinka viiri vinkuu ikäänkuin pieni piru. Se juoruaa jo koko maailmalle, ja kavala maailma tahraa sinun maineesi.
KASVATTISISAR
En välitä ihmisten puheista, tämä hetki on ikuisuus.
TAITURI
Ne ajavat meidät pois paratiisista. Mutta sinä et sitä kestä.
KASVATTISISAR
Minä koitan kestää. Jos ne ajaisivat sinut pois, niin minä etsisin sinua lyhty kädessä läpi maailman.
TAITURI
Sinä olet muovailtu hienon hienoista, pehmeistä elämänsoluista, täytyy olla väkevätä suolaa selkärangassa, jos mieli pystyssä pysyä. — Ah, minä en voi nyt maalata.
KASVATTISISAR
Minä ikävystytän sinua.
TAITURI
So, so, silkkihiiri.
KASVATTISISAR
Minä en voi sinua innostaa, en nostaa sinua lentoon hengenheimolaisuuden korkeille kukkuloille.
TAITURI
Synkkien syvyyksien pohjaan et minua koskaan saa.
KASVATTISISAR
Minä liihottelen siltä väliltä. Kerran sinä kuitenkin sanoit: jollette tule kuin lapset, ette pääse taiteen valtakuntaan.
TAITURI
Niin silloin… Sinä olet onnellisempi sen ulkopuolella.
KASVATTISISAR
Mutta hän? Hän on sinun hengettäresi. — Kuule, minä näin hänet eilen.
TAITURI
Käveli kadulla avopäin ratsupiiska kädessä kummallinen harmaa puku yllään. Niinkö?
KASVATTISISAR
Minä ihan vapisin, sillä minä pelkäsin…
TAITURI
Niin, hän on niin häikäilemätön ja huimaava. Veriruskea soihtu, valaisee elämän helvetit ja taivaat. Ja sinä olet sellainen pieni kotilyhty.
KASVATTISISAR liikutettuna.
Et sinä enään tule tähtiä katsomaan. Hän tulee tänne.
TAITURI voittaen itsensä.
Silkkihiiri! Minä muuraan kiinni portin. Hahhaa, olenhan minä muka vapaamuurari. Ja asetan kaikki paholaiseni vahtiin.
KASVATTISISAR
Kun hän on mennyt, muuraudut sinä huoneeseesi. Sitte matkustat sinä pois ja täällä tuntuu niin yksinäiseltä.
TAITURI
Mikä melu portilla? Kuulin ihan kuin kivi olisi ohitseni suhahtanut.
Tähdet ylhäällä, alhaalla kivet lentävät.
ENSIMMÄINEN YÖVAHTI kolkuttaa porttiin.
Kuka kunnoton vielä yösellä liikkuu, kunnialliset ihmiset jo nukkuvat!
TOINEN YÖVAHTI
Kiinni pahan manaaja! Yönaikkonen!
TAITURI
Hyvä, ettei sattunut sinuun. Tuntui kuin kivi olisi itkenyt ilmassa.
KASVATTISISAR
Ne tulevat, ne tahtovat tehdä sinulle pahaa, pakene!
TAITURI
Rauhoitu! Kuinka sinun pieni sydämmesi sykkii kuin pienen kyyhkysen, nojaudu rintaani vasten, minä suojelen, kas noin, onko nyt hyvä olla.
KASVATTISISAR
Ah, kuinka tähdet nyt ovat kauniita, ne häilyvät kultakehässä ihan pääni päällä. Nyt lensi, lensi kauvas äärettömyyteen, lentää eikä koskaan pääse päämääräänsä.
TAITURI
Entää ja etsii.
Portille ilmestyy harmaapukuinen nainen.
KASVATTISISAR kirkaisee.
Hän, hän! Katso, hän seisoo tuolla!
TAITURI
Kuka?
KASVATTISISAR
Harmaapukuinen.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinä kirjoitit minulle: tule, näe ja voita! Tässä minä olen!
Kasvattisisar vaipuu maahan, yövahdit nauravat portilla.