KOLMAS KUVAELMA
Teatterin pukuhuone, perällä ovi, josta näkyy osa näyttämöä.
TAITURI
Neiti ei ole vielä täällä?
OVENVARTIJA leveä hopeoitu vyö rinnalla.
Näyttämöllä. Siellä on kenraaliharjoitus. Täällä kävi se shaaliin puettu nainen, mutta minä sanoin, että te viimeistelette näyttämötaustan seinämää.
Näyttämöltä kuuluu laulua ja kätten taputuksia.
TAITURI
Hyvä. Tuolla tuo taas kävelee näyttämön sivulla.
OVENVARTIJA
Muukalainen kuvanveistäjä, hän on nykyään usein neidin seurassa. Muuten täällä käy niin paljon herroja, vapaaherroja, kirjailijoita, arvostelijoita. Ensimmäisestä rakastajasta parturipoikaan saakka, kaikki ovat häneen hullaantuneita.
HARMAAPUKUINEN NAINEN seurassaan Muukalainen.
Siis huomenna näytännön jälkeen!
Ovenvartija poistuu kumartaen.
MUUKALAINEN
Oo, kuinka te olette kiehtova ja hurmaava! olette ihan erään laulajattaren näköinen.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Rakastajattarenne? Teillä on niitä varmaan ollut paljon, minä näen sen teidän pistävän lumoavasta katseestanne. Päättikö hän päivänsä?
MUUKALAINEN
Hän kadotti äänensä. Miksi hämmennytte? Hän ei heti voinut unohtaa taidettansa.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Ja sitä te ette voineet antaa hänelle anteeksi?
MUUKALAINEN
Kohotitte hiukan elämäni esirippua. Tahdotteko nähdä enemmän? Kaikkeani en minä kenellekään näytä, täytyy säästää jotain itselleenkin, kun ei muilta saa mitään.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä tunnen, että te voisitte kasvattaa, teissä on jotakin… Teillä on niin kylmän tutkiva katse ikäänkuin olisitte poroksi polttaneet kaikki sillat takananne.
MUUKALAINEN
Unelmien sillat. Voittaakseni kylmän todellisuuden. Teissä on jotain minusta. Jäätynyt viileys, kuinka sen selittäisin, kohmettunut tunteen laava.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Olen nähnyt vain kumartavia narreja. Minä luulen, että te voitte nostaa naisen kiihkojen korkeuteen… repiä ja rakentaa hänet uudestaan. Tietääkääs, minun tekisi mieli — lyödä teitä.
Kohottaa viuhkaansa.
Leikkiä, ymmärrättehän. Miten kävi laulajattarenne, unohtiko hän taiteensa?
TAITURI
Ja itsensä —?
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinä…
Esittää.
Ystäväni, auttajani…
MUUKALAINEN
Hän kadotti lauluäänensä.
Taiturille.
Ihanteellinen, onnellinen mies…
Harmaapukuiselle naiselle.
Laakerienne kantaja.
TAITURI nauraa hermostuneesti.
Te tietysti kuristitte häntä kaulasta.
MUUKALAINEN
Mikä päähänpisto! Olette varmaankin lukenut yöllä kummitusjuttuja.
Sulkeudun suosioonne.
Menee.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Kuinka sinä sillä tavalla saatoit sanoa?
TAITURI nauraa.
Hassunkurinen ajatus. Pälkähti päähäni, en voinut olla sitä sanomatta, hahhaa.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinä loukkasit häntä. Näitkö, miten hän puristi huulensa yhteen ja kalpeni? Hän on vaarallinen mies Hän voi vielä pistää…
TAITURI
Ja sen sanot sinä, joka voit pistää — kuin käärme. Mutta ihana sinä olet. Ah, rakkaani, tässä minä tahdon olla, elävä lähde sinä olet, elämä itse, vedä minut luoksesi kuin väkevä virta!
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä pelastin sinut elämälle, minä vein sinut pienien pyyteiden sopesta, joka ei voinut hedelmöittää sieluasi.
TAITURI
Minä olin kuin unissakävijä, minä heräsin sinun käsiesi sähköittävään sivelyyn. Ja minä lähdin kanssasi elämän iloiseen karkeloon, kohosin päätäni korkeammalle, uskoin taas itseeni ja sinuun!
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Unohdit pienen lemmentarinasi, enkelipalveluksesi.
TAITURI
Niin, hän, hänen elämänsä minä tallasin kuin hennon taimen, hän antautui minulle kokonaan, sinä annat palan palalta.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Kullakin ihmisellä on jotain, jota ei voi antaa pois.
TAITURI
Sen sinä olet oppinut muukalaiselta, eikä hän ole ainoa, kerran kuitenkin minä olin ainoa.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Monen kautta yhdelle.
TAITURI
Viimeiselle. Sanoisit, yhden kautta monelle.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinä olet lemmenkade, minä tahdon olla vapaa, niinhän sovimme.
TAITURI
Niin, mutta älä kiihoita minua, sinä olet nainen…!
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Siten tiedän minä rakkautesi kasvavan.
TAITURI
Kasvaa yli laitojen, puhkaisee patonsa. Ah, rakkaani, tahdotko, uskallatko antaa kaikkesi, ymmärrätkö, me yhdessä valloitamme tähän pieneen maailmaan uuden maailman.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Tulta ja terästä, sitä minä odotin sinulta. — Mutta jollei ole hyvä meille molemmille, että minä annan kaikkeni, sinä peljästyisit, pelkäsit jo lapsena pimeää.
TAITURI
Mutta sitte minä piirsin peikkoni paperille ja nauroin niille.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Niin, elämän sydänpäivän paisteessa. Mutta kun tulee elämän yö, kammo ja kadotuksen pelko, ja me tuijotamme harmaaseen tyhjyyteen. Ei, minä en tahdo rikkoa ajatustasi minusta.
TAITURI
Sinä et usko itseäsi minulle, sinä puhut tänään niin vieraalla äänellä, siinä on jotain tuon muukalaisen salaperäisestä äänensoinnusta. Sinä peität minulta jotakin.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Minä etsin aina uusia sointuja.
TAITURI
Jotka hedelmöittävät sieluasi? Hahhaa! Sinä olet aina ollut varovainen ruumiisi suhteen.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Maailman tähden? Minä en pelkää maailmaa.
TAITURI
Ei, vaan itsesi tähden. Minä luulen, että sinä kuulut niiden naisten joukkoon, jotka eivät tahdo tulla äidiksi. Se estäisi sinun niin kutsuttua vapauttasi.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Niin, siinä on jotain rumaa ja koomillista. Madonna, lapsi ja kumartavat, tuhmat paimenet!
TAITURI
Mutta hän antoi minulle kaikki, ja minä hylkäsin hänet siksi, etten löytänyt enään enempää. Lapsi ja äiti samalla kertaa. Hän uhrasi itsensä, ja minä uhrasin hänet sinun tähtesi. Sinun täytyy täyttää aukko.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Omantunnontuskia? Raukka! Minä en kadu koskaan mitään.
TAITURI
Niin, raukka, kumartava narri! Minä olen vain sinun riemuvaunujesi vetäjä, mutta minun taiteeni kulkee kerjäläisenä jälessä.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Kovin runollisia vertauksia!
TAITURI
Joku on sanonut, että naiset kiihoittavat meitä mestaritöihin, mutta estävät meitä niitä valmistamasta loppuun. — Huomenna on sinun iltasi, tuli-iltasi.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Niin, huomenilta on minun tähti-iltani. Minä näen hämärästä tuhannen tuikkivaa silmää, lohikäärmeyleisön. Minä laulan sen omaan valtaani, kuuletko, minä nousen sen niskalle ja lyön sitä piiskallani.
TAITURI
Ja sen jälkeen? Matelee se kintereilläsi. Ja muukalainen? Minä kuulin kaikki, sinä olet päättänyt kohdata hänet näytännön jälkeen.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Niin, minä olen päättänyt kukistaa hänen varmuutensa.
TAITURI
Sinä leikit vaarallista peliä. Sinä petät minut. Ah, jollen minä koskaan olisi nähnyt sinua! Sinulla on aavistamattomia mahdollisuuksia hyvään ja…
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Pahaan? Minä tiesin sen sanan olevan huulillasi.
TAITURI
Niin, sinä menet hänen luoksensa. Sitäkö varten sinä pelastit minut elämälle? Onko tämä elämää! Ja sinä! Minä luulen, että sinä vihaat elämää. Miksi sinä heität minut toiveista epävarmuuteen, huumeesta epätoivoon, kiihoitat ja väsytät, viet yhä syvemmälle, ja minun täytyy seurata sinua, sinun oikkujasi, veristä vallattomuuttasi, nähdä, miten sinä keimailet, näyttelet, hymyilet ja taas hylkäät? Minä en jaksa enempää. Sinä olet naaras! Naaras, jonka ympärillä kiima kiertelee.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Sinussa on tempperamenttia. Jatka, jatka!
TAITURI
Jos sinä olisit elänyt vanhan Kreikan aikaan, niin sinä olisit ollut hieno huvitanssijatar, jonka mieliksi kaikki Alciibiadeet olisivat leikanneet koiriltaan hännät poikki ja kaataneet kaikki jumalien kuvat kumoon.
HARMAAPUKUINEN NAINEN
Puheistasi huomaa, ettet viime aikoina ole itseltäsi mitään kieltänyt.
Kasvattisiskosi odottaa sinua.
TAITURI
Hänessä on vieläkin neitseellinen tuoksu. Mutta sinulla on hetairan sielu, ero on siinä, että sinä tyydyt miesten sieluihin.
HARMAAPUKUINEN NAINEN tempaa ruusun ja polkee sen jalkojensa alle.
Sinä uskallat sen sanoa, sinä! Nyt sinä saat tyytyä ensimmäiseen, joka kadulla vastaasi tulee. Minä menen nyt.
Menee kiivaasti.
TAITURI
Hänen luoksensa? Ah, rakas, älä mene, minä rukoilen polvillani, tule takaisin!
Poimii ruusun maasta.
Minun ruusuni? Mitä minä tein!
Rientää ulos.
OVENVARTIJA sitten kasvattisisar.
Ketä te lyhdyllä etsitte?
KASVATTISISAR
Minä valaisen tietä lyhdylläni ja odotan häntä, joka maalasi tähtiä.
Tähdet odottavat.
OVENVARTIJA
Kyllä tähdillä on aikaa.
KASVATTISISAR
Mutta minä en löydä häntä. Kummallista, kun minä suljen silmäni, niin minä en tunne häntä, sillä hänen kasvonsa muuttuvat silloin niiksi kuviksi, joita hän maalasi maailmalle, nyt minä tahtoisin nähdä hänet, niin että minä voisin muistella häntä sellaisena kuin hän oli eräänä tähtiyönä.
OVENVARTIJA
Mutta teillä, vaimokulta, on kovin pieni kynttilä, se sammuu.
KASVATTISISAR
Minun täytyy rientää ja pyytää häneltä uutta, hänellä oli niin kirkas kynttilä, mutta hän piiloitti sen vakan alle.
OVENVARTIJA
Tarkoitatteko paholaisen piirtäjää, hän läksi juuri uuden "tähtemme" seurassa.
KASVATTISISAR
Putosiko se tähti taivaasta?
OVENVARTIJA nauraen.
Sitä en juuri usko, sillä on hiukan epäilyttävä loisto.
KASVATTISISAR
Sitten se oli vain aarnivalkea, joka eksyttää.
OVENVARTIJA
Eksyttää, se sana sattui kuin naulaan.
KASVATTISISAR menee.
Minun täytyy näyttää hänelle tietä, ettei hän eksyisi.
OVENVARTIJA
Kyllä tämä elämä on sukkela näytelmä. Kun näyttämöllä nauretaan, niin kulissien takana itketään ja päinvastoin. Ja isä Jumala hoitaa koneistoa. Minä menen laskemaan alas esiripun.