KUUDES KUVAELMA
Sama huone kuin ensimmäisessä kuvaelmassa. Taituri istuu vuoteensa laidalla päässä valkoinen kudottu patalakki, yllä valkoinen, pitkä, polvien yli ulottuva sairastakki, valkoiset housut, jaloissa raskaat, keltaiset kengät.
ENSIMMÄINEN SAIRAS vuoteessa.
Sinä katselet rikkinäistä vesikarahviinin suuta. Se asetetaan aina uuden tulokkaan yöpöydälle, annetaan tilaisuus… Pieni nykäys lasinsirpaleella…
TAITURI
Sinä ajattelet pahaa.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Sinä itse ajattelit ja nyt, nyt sinä luulet, että minä… Niin minäkin ensin…
TAITURI
Minä olen jo tottunut kohtalooni, olen tehnyt sen kanssa liiton.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Tottua elämään on paljon vaikeampaa.
TAITURI
Täällä? Tuolla?
Näyttää ulos.
Kaikkialla ristikko, kaikkialla minä käyn ristiin.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Ja lopulta ehkä ristin luo. — Et sinä ole vielä kylliksi kärsinyt, sinä olet vain leikkinyt kärsimysten kanssa, ja suloinen tyytyväisyys on niitä aina seurannut.
TAITURI
Kärsimykset kehittivät minun kättäni, osasin paremmin piirtää… mustia, rohkeita juovia… Jälkeenpäin minä nauroin varmassa voimassani.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Vahingon voimakasta naurua, kerskailit kärsimyksilläsi, ne kostavat, sillä sinä et antanut niiden kehittää sydäntäsi.
TAITURI
Itseinho?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Kaikki vain mustien juovien vuoksi. Sinä nautit siitäkin, sait oivia aiheita, saatana-aatoksia, neronvälähdyksiä. — Kun sinä täältä pääset, jos pääset, niin sinä kiellät kurjuutesi. Ei, sinä tulet täällä hyvin toimeen itsesi kanssa vaikket aina muiden kanssa.
TAITURI
Sinä pilkkaat minua, sinä et tunne tuskaani.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Kuta enemmän muut täällä kärsivät, sitä helpompi sinun olla.
TAITURI
Ne lisäävät tuskiani. Minä olen unelmieni uhri. Hirveätä unta! Heräänkö minä milloinkaan?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Et herää etkä täältä pääse ennenkuin joku uhrautuu sinun puolestasi.
TAITURI
Ikuinen, Ikuinen, miksi minä muiden tähden saisin kärsiä?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Ei sitä tiedä… Ehkä sinä jollakin salaisella tavalla olet kasannut meidän kaikkien päälle hehkuvia hiiliä.
TAITURI
Elämän kiirastultako tämä olisi! Ja jälkeen päin, kun muut ovat loppuun kärsineet…?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Saat sinä kärsiä saman verran kuin kaikki yhteensä.
TAITURI
Sinunkin tuskasi? Mitä olen minä sinulle tehnyt?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
En tiedä, mutta vaistomaisesti minä tunnen, että sinä olet minullekin jotain tehnyt.
TAITURI
Sinä vihaat minua, sinulla on "paha katse".
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Sinä luulet, että kaikki katselevat sinua pahalla silmällä, mutta sinä itse katselet muita mustasti. Lähdet aina itsestäsi, ajattelet päinvastaista.
TAITURI
Päinvastoin! Kirottu sana! Se solmii minut, se kaikuu kaikkialla vastassani. Päästäjäni, päästäjäni! Ikuinen, suuri tuntematon, auta minua, armahda minua, minä huudan sinua hädässäni, anna minun löytää oikea sana, suuri ja pyhä sana, joka päästää minut, nostaa minut sinun voimaasi! Pelasta minut umpisokkelosta, tästä vankeuteni pimeydestä aurinkoon, aurinkoon, valoon ja vapauteen ennenkuin…
TOINEN SAIRAS
Musta henki! Porca madonna, mene pois, herjahenki, mene pois muukalainen!
TAITURI
Hirveältä tuntuu ajatellessa, että minä ehkä alan matkia kanssasairaitani, minä nostan käteni korkeutta kohden… .
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Ja ajattelet samalla, että kätesi muodostavat ikäänkuin goottilaisen kirkon akkunakuvion.
TAITURI
Minä en voi, minä en voi… Minä tunnen, kuinka käteni puristautuu kokoon nyrkiksi, jota en auki saa. Tämä on liikaa.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Uljas uhma-asento! Puuttuu vain korkea vuori, ylhäällä taivas. Sinä teeskentelet Ikuisen edessä niinkuin olet teeskennellyt paholaisen kanssa. Ei saa pilkata paholaistakaan.
TAITURI
Minä olen ollut oma paholaiseni. — Mikä tuossa on!
Ottaa permannolta nuoran.
Nuora, silmukka! Sinäkö sen olet asettanut juuri tuohon?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Sairasviittani vyö. Minä en tarvitse sitä, minä tunnen sen, niin, minä en ole sitä ennen sanonut.
PALJASJALKAMUNKKI tulee pirskoittaen pyhää vettä vuoteille.
Puhdistakoon pyhä vesi teidät synneistänne!
TAITURI
Täällä on todellakin likaista. Koskahan täällä on pesty permantoa?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Minä aavistan loppuni… katsos täällä…
Osoittaa sydäntään.
Nikkaroi ja nakertaa öin päivin… minä kaaduin kerran kadulle… näin tyttäreni…
TAITURI
Mikä siellä nakertaa?
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Kuolemanlintu, taudin tikka.
TAITURI
Mutta sinun poskesi hehkuvat…
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Syksyn sairasta punaa.
TAITURI
Paljasjalkamunkki! Hän katselee sinua!
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Minä tiedän sen, hän aavistaa sen. Hän käy aina mestari Viikatemiehen edellä.
PALJASJALKAMUNKKI taiturille.
Nuora kädessä? Aijotko sillä pyydystää kuolemanlintua? Ei sitä niin helposti saa kiinni, livahtaa helpommin kuin ajatus — pitaalinen ajatus!
TAITURI heittää hätäisesti nuoran vuoteensa viereen.
Ei se ole minun nuorani.
PALJASJALKAMUNKKI näyttää rukousnauhaansa.
Vaihda tällaiseen kuin minulla on!
TAITURI
Minä olin koulussa huono laskemaan. Minä en ole koskaan elämässäni tehnyt laskuja.
PALJASJALKAMUNKKI
Kullakin on oma laskunsa. Saat hiljaisen kammion.
TAITURI
Hiljaisuus on kuoleman kumppani.
PALJASJALKAMUNKKI
Voit rukoilla siveltimelläsi, madonna antaa sinulle uuden elämän värit…
TAITURI
Naiset ovat epäluotettavia.
PALJASJALKAMUNKKI
Joku on sinut pettänyt?
TAITURI
Niin.
PALJASJALKAMUNKKI
Ja sinäkin olet pettänyt?
TAITURI
Niin.
PALJASJALKAMUNKKI
Yömaalari! Onhan teidän maassanne valkeitakin öitä. Eikö sinulla ole yhtään valkoista ajatusta! Ajattele!
TAITURI
Valkea sisko, kasvinsiskoni!
PALJASJALKAMUNKKI
Madonna on valkoinen kuin tunturin lumikukka.
TAITURI
Tämä on kuumaverinen maa, täällä yö on aina musta, voisin langeta uudestaan.
PALJASJALKAMUNKKI
Heikkouden syntiin?
TAITURI
Nyt minä olen heikko, herkkä ja huono, voisitte voittaa minut kirkkoruusujenne ja pyhien sauhujenne tuoksuilla. Mutta ne ovat ruusunkauniita, viehkeitä valeita! Tulkaa silloin, kun minä olen taistovalmis ja terve.
PALJASJALKAMUNKKI ensimmäiselle sairaalle
Entä sinä veljeni! Sinun tyttäresi odottaa ulkona, minä päästin hänet portista, kuin katuva Magdaleena hän itkee.
Munkki menee.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Minun aikani on tullut, tulkoon hänkin!
NAINEN tumman tohtorin seuraamana.
Isä, isä, voitko sinä unohtaa, voitko sinä antaa minulle anteeksi, suru on ollut sinun suuruksesi, iloton on ollut iltasi. Sinulla ei ole ollut tytärtä.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Unohda itsesi!
NAINEN polvistuen vuoteen viereen.
Mutta elämä ei unohda, sen silmät huutavat halveksimista.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Älä anna sieluni kulkea kadulla. Hajota hiukset silmiltäsi, niin näet!
NAINEN
Minä en näe mitään.
ENSIMMÄINEN SAIRAS
Voitele hiuksesi öljyllä ja mene pesemään pitaalisia. Koko maailma on sairashuone. Nyt en ole terve enkä sairas, minä tunnen paratiisin ruusujen tuoksun. Hän joka hoitaa ruusutarhaa, hän kuuli sinun ylpeytesi pyynnön, hän kuulee myös nöyryytesi huokauksen.
Vaipuu horrostilaan.
NAINEN
Isä, isä taivaassa.
TUMMA TOHTORI (muukalainen).
Miten te viihdytte? Tahdotteko sikaarin?
TAITURI
Huumaako se? Ei, minä en huoli!
TUMMA TOHTORI
Teillä on pankissa rahoja mutta te ette voi niitä itse nostaa?
TAITURI
En ymmärrä, miksei pankki niitä maksa. Joku muotovirhe? Tahtoisitteko te ehkä olla avulias, en luota hoitajiin.
TUMMA TOHTORI
Mutta te epäilette. Missä on pankin lähettämä kirje?
TAITURI
Te neuvoitte huonon vaihtopankin, varkaiden pesän.
TUMMA TOHTORI
Minäkö? Ei, yhdistys arveli…
TAITURI
Ei, ei, minä en tahdo…
TUMMA TOHTORI
… että te ette enään saa olla täällä, huomenna teidän täytyy lähteä, rahanne ovat jo kuluneet sairashoitoon.
TAITURI
Mihinkä selkkauksiin minä olen joutunut! Ei, ei, minä en tahdo pois täältä, miten kasvinsiskoni minut löytää? Hän aavistaa, että minä olen sairas, hän etsii eikä pääse sisälle. Vaatteeni ovat vartijat repaleiksi repineet, minun tavarani jäivät ravintolaan, enkä voi niitä lunastaa.
TUMMA TOHTORI
Miksi karkasitte ja jätitte ravintolan?
TAITURI
Minä näin paarit asuntoni edessä. Näin harmaan naisen, näin valkean siskon, teatterit, poliisit, varkaat, ah, kaikki on saasta ja sekaannus. Sanokaa, onko kasvinsiskoni tuolla ulkona? Päästäkää hänet minun luokseni!
TUMMA TOHTORI
Jos hän nyt olisikin ulkona, jos minä päästäisin, mutta te näette näkyjä, veressä kulkee kuvia, se ei olisi terveellistä teille, luulisitte hänet unikuvaksi, minä pidän kyllä huolen hänestä, hän on varmassa tallessa.
TAITURI katkerasti.
Sen minä uskon. Minä näen yhtä selvästi kuin tekin, ehkä syvemmin ja selvemmin kuin koskaan. Te olette saaneet minut ansaan, minä näen koko saatanallisen juonen. Te saitte minut tänne, nyt voitte menetellä kanssani tahtonne mukaan.
TUMMA TOHTORI nauraa ja koputtaa päätään.
Teidän päänne on sekasin.
TAITURI
Se on järjetön vale, valonarka vale! Kiertäjä, kiusaaja, te sekaannutte minun asioihini, ehkä minä huomenna olen kuin kerjäläinen, jonka jokainen luotaan työntää. Te syöksette turmioon hänetkin, hänen valkean sielunsa te turmelette, ei, ei, sitä te ette voi tehdä, mutta te runtelette ehkä hänen ruumiinsa. Missä kivikammiossa hän nyt itkee? Te olette pyöveli ettekä mikään lääkäri.
TUMMA TOHTORI
Rakas ystävä, te tarvitsette lepoa.
TAITURI
Miksi te minua kiusaatte? Te olette kaksimielinen. Nyt te näytätte taas lempeämmältä, teillä on kaksi naamaa, toisinaan uskon teitä, toisinaan en. Käyköön miten tahansa! Menkää pankkiin, minä annan valtakirjani, tässä on pankin minulle osoittama kirje, mutta tulkaa takaisin, tuokaa hänet tänne, niin minä annan teille koko elämäni ystävyyden.
TUMMA TOHTORI
Minä menen, ehkä saatte olla täällä vielä jonkun ajan, puhun yhdistykselle… Niin, samalla kerron, teidän taulunne "tanssivat paholaiset" on herättänyt suurta huomiota näyttelyssä.
TAITURI
Ei se minua enään ilahuta. Tumma tohtori, antakaa se poltettavaksi!
Minä en kärsi sitä taulua.
TUMMA TOHTORI
Miksi?
TAITURI
Siksi, että minä olen väreihin sekoittanut omaa sydänvertani.
TUMMA TOHTORI
Kuvannollisesti puhuen? Pelkäätte, että maailma näkisi taulussa oman sielunne.
TAITURI
Maailma on niin valmis heittämään lokaa, mieluummin minä tahtoisin tulla kivitetyksi.
TUMMA TOHTORI
Marttiirakruunu miellyttää teitä ehkä enemmän kuin laakerit.
Menee.
TAITURI
Hän meni. Miksi hän nauroi?
NAINEN
Tanssivat paholaiset!
ENSIMMÄINEN SAIRAS tointuu.
Tanssivat paholaiset! Hänkö?
NAINEN
Hän.
ENSIMMÄINEN SAIRAS koittaa nousta.
Minä tahdon nähdä hänet, joka on alkusyy meidän perikatoomme, ei, minä en näe häntä, hän on niin alhaalla. Minä näen taivaan aukenevan, minä näen enkelien tanssin ikuisen valon ympärillä.
Vaipuu vuoteelle.
NAINEN
Domine miserere nostri!
TAITURI
Miserere nostri.
NAINEN
Hän ei saa kuolla, missä on lääkäri?
TAITURI
Kaunis on hänen lähtönsä. Elämä oli ennen minun lääkärini, nyt en minäkään enään tarvitse lääkäriä.
NAINEN
Ei tuo äskeinen ollut mikään lääkäri.
TAITURI
Kuka hän oli?
NAINEN
Muukalainen, musta mies ravintolasta, sama, joka seisoi teatterin torilla, sama, joka juoksi sen valkeahipiäisen neidin jälessä.
TAITURI
Valkean siskon?
NAINEN
Jolla oli hopeanhelinä äänessä niinkuin minullakin, narrinkello, muistatko?
TAITURI
Muistan kaikki, kaikki on niin hirveän selkeätä, tulkoon nyt pimeys ja peittäköön kaikki!
NAINEN
"Tulkoon pimeys ja pimeys tuli!"
Sairaat huutavat, pienet pojat kainalosauvoineen ja silmäsiteineen tulevat viereisestä salista ja kiusaavat sairaita, heiluttavat etusormea nenänsä edessä ja viheltävät matkien hoitajia.
TOINEN SAIRAS hourailee.
Mene, mene! Harmaa ja valkonen, harmaa ja valkonen! Viekää pois ruumis, viekää pois ruumis! Menkää pienet paholaiset!
NAINEN
Nyt sinun valkea siskosi saa tanssia kadulle. Se on elämän varjotanssia. Minä surkuttelen sinua, sinä et saa nähdä paratiisin utuisia tarhoja.
TAITURI
Sinä et kiroo minua, et hylkää hyvyydessäsi.
NAINEN
En. Sinä olet jo hyljännyt itsesi!
TAITURI
Ah!
NAINEN
Minä menen, Tarvitsen rahoja… Isäni tarvitsee sielumessun.
Menee, pojat seuraavat.
TAITURI
Oi, ankarat jumalat, jumalat, missä te piilette, maan te teette helvetiksi, elämän Eedenin te teette epäilyn erämaaksi! Minä en jaksa enään, valkea sisko, silkkihiiri, hieno, suloinen silkkihiireni, anna minulle anteeksi! Minä en tiedä enään, missä minä olen, minä en tiedä enään, mitä minä teen.
Näyttämö pimenee. Kuusi miestä neljännen kuvaelman lopusta ilman soihtuja kantaa kuomupaaria, he asettavat kuolleen ensimmäisen sairaan taiturin vuoteeseen, paareilta he nostavat teatterin ovenvartijan ja asettavat hänet ensimmäisen sairaan vuoteeseen. Ottavat verhon kasvoiltaan ja asettuvat pöydän ympärille.
TAITURI kulkee vuoteelleen, huomaa kuolleen ja horjahtaa polvilleen permannolle.
Ah! Kuollut makaa minun vuoteessani. Kuinka se on tapahtunut? Nyt on tullut tilinteon yö! Mustat miehet! Onko tämäkin unta!
ENSIMMÄINEN KANTAJA osoittaa sormellaan.
Hän tuolla!
TOINEN KANTAJA
Yömaalari. Hän on tehnyt mustan synnin.
ENSIMMÄINEN KANTAJA
Puolustaako häntä kukaan?
Sairaat huutavat.
TOINEN KANTAJA
Ehkä joku uhraa itsensä hänen tähtensä.
KOLMAS KANTAJA
Hän on sekoittanut väreihin lokaa ja ihmisverta.
VIIDES KANTAJA
Sortanut, soaissut kasvinsiskonsa.
TAITURI keksii nuoran.
Houraajan perintö, vainajan muisto!
ENSIMMÄINEN KANTAJA
Täytyykö hänen kuolla?
SAIRAAT
Kuolla, kuolla! Me tahdomme elää!
KOLMAS KANTAJA
Kuivettukoon hänen kätensä niin, ettei hän työhönsä tarttua voi!
Surkastukoon hänen siemenensä!
TAITURI
Minä tahdon kuolla.
NELJÄS KANTAJA
Ehkä joku juuri nyt rukoilee hänen puolestansa. Odottakaa, tapahtuu ehkä jotain päinvastaista!
SAIRAAT
Eikö aamu koskaan valkene?
ENSIMMÄINEN KANTAJA
Yhdestoista hetki on lyönyt.
Kantajat pois.
TAITURI
Minä en eroita ihmisiä enkä varjoja. Onko elämä harhanäköä vai totta, varjotko minulle haastavat, sydämmessäni on keski-yö, ympärilläni on yö? Minä ymmärrän sinut, mykkä yö. Minä ymmärrän sinut, vainaja, sinä annoit minulle vihjauksen. Minä tulen!
Kaatuu pitkälleen maahan ja kiljasee, näyttämö valkenee, hoitajat vievät pois kuolleen ja nostavat taiturin vuoteeseensa ja sitovat hänen kätensä.
ENSIMMÄINEN HOITAJA
Hän langetti tuomionsa.
TOINEN HOITAJA
Yritti sen itse panna täytäntöön.