TYRNI.
Asui Jäämimaassa muinoin Tyrni, renkolaisten päämies, kauppi julma, asui Saamemaassa uljas Ullok naisenansa Leila mustakulma.
Tuli Tyrni, otti veron, ryösti,
väen ratsun selkään Leilan nosti,
Ullok heimon miehet kokoon kutsui,
vuoroin saami, vuoroin jäämi kosti.
Ajoi Tyrni kerran markkinoille,
kirkon sytytti, miss' oli kansa,
Leila Ullokille sanan saattoi:
"nouse vuorelle ja laita ansa!"
Ullok vuoren huippuun hirret kiskoi,
polki lumen, tielle vettä valoi,
hakkas vuoren juureen jäiset portaat,
Ullok ootti, vihass' silmät paloi.
Huomas pirkkalaiset varustuksen,
puukot hampaissa ne vuorta nousi,
nauroi uljas Ullok uhkamielin
kädessänsä jännitetty jousi.
Hyökkäs hurjin huudoin saamelaiset,
jäämein kalloon hirret, paadet päästi,
niinpä Ullok surmas pirkkalaiset,
yhden ainoan hän hengen säästi:
"Sano Tyrnille: 'veit noidan naisen,
älä toiste ryöstä Lapin puolta!'"
Manas Ullok, ampui ilmaan nuolen:
"varo aina, Tyrni, noidan nuolta!"
Ja kun Tyrni huomas Leilan juonen,
murti suuta ja niin suuttui tuosta,
sitoi naisen pulkkaan, antoi peuran
alas jyrkänteeltä kuiluun juosta.
Ullok etsi Leilaa öin ja päivin, rinnass' suru, tuska, kalman huoli, eikä tietty, minne Ullok eksyi, eikä tietty, minne Ullok kuoli.