IX.
Suviaurinko kimmelsi kultainen taas taivaalla korkeimmallaan, yhä hellällä lämmöllä silmäillen sinivesiä ja lehtoja allaan. Helolämmössä taivahan auringon punakirjavat kukkaset nurmikon sulotuoksuja huokuivat. Käki kukkui, liverteli leivonen, ja liitävät lintuset kilpaillen elon onnea lauloivat.
Kesäkartanon kummulla rantaman havumetsikkö hohajava sulki. Sen rauhaan kuohusta toiminnan mies miettivä tyynenä kulki. Se heijasti kaunista hauskuttaan, mut myöskin se hertasta armauttaan, kodin lämpöä tuoksui vastaan. Nuor' äiti jo miestään vastaan käy, käsin tulijan kaulaan kierrältäy, käsin toisin vaalivi lastaan.
"Mitä kuuluu nyt?"
"Hyvin kaikki on", hymyn vienona vaimo vastaa, ja sätehenä suvisen auringon ilo lempeän silmän kastaa. Elo on niin onnekas, riemuinen, olo on niin turvasan suloinen Ja lämpöä sykkivät rinnat, ja ympäri lapsosen laitellaan maan pinnalta pilviin nousemaan tulevaisien toivojen linnat.