PROMETHEUS
Poikani, veljeni, minä hylkään isäinne suvun, sillä he uhraavat Zeulle kultaiset istuimet allaan! Kevätmyrsky viuhuu, ja auringon purjeet palavat kasteisten aamujen yli. Kenestä aika jättää ja kenelle kohtalo nukkuu, hän on tomua ylitse paisuvan mullan. Nuoret, syttyvät, alttiit ja hehkuvat sydämet: minä kastan ja poltan teidät ikuisessa virrassa auringon hengellä!
Niinkuin on itkunne, niin on ilokin omanne! Kalliimpi on se kuin heidän. Syntyen uudesti hetkestä hetkeen sillä on äärettömyyden lupaus. Kotkat liitävät avaruuden kylmässä sinessä, siivissä välke kuin ylpeä nauru, ja mittaavat matkaa huipulta huipulle kuilujen yli. Varjossa, yksin, varmalla oksalla istuvat huuhkajat vaanien samein, unisin silmin läheistä saalista.
Kellä on valta, hän hallita tahtoo ja käyttää herruutta mielensä mukaan. Katselin kauan vuorilta vuosien kiertoa — vanhojen pyökkien alla on paljon kuolleita lehtiä! Leveät lehvät ja lahonneet oksat kaartavat korkean, kuoleman kostean, tappavan siimeen nuorten latvojen yli. Älköön teidän vihanne sammuko tai rakkautenne ruostuko! Nuoret tammet tunkevat juurensa syvälle maahan ja nostavat voittavan elämän voimasta latvansa päivää ja sadetta kohti.
Tyytymystä en teille ma anna, raukean kaihon mieltä en myöskään. Täysi ja syvä tunteenne olkoon! Tyynenä päilyy vierelläni hiljainen, nukkuva vuorijärvi unessa nähden sieluunsa satavan sinisen taivaan ja valkeita pilviä —. Kaukana vyöryvät nousten ja laskien vapaat, väkevät aallot aavan, välkkyvän valtameren matkaten äärettömyyttä kohti.
Siellä on paikkanne! Ikuisen matkan annan minä teille! Te olette itse matka tuskasta tuskaan puhtaampaan, riemusta riemuun kirkkaampaan! Siellä on silmiinne nouseva kerta auringonnousun ja auringonlaskun toisella puolen, ylitse elon ja kuoleman harhan himmeä saari, unenne kaltainen, vapaa ja korkea, henkenne asunto kuolematon.
Kaikki minä annan valituilleni, riemun ja tuskan, sateen ja auringonpaisteen. Kutsun ja valitsen teidät kulkemaan kohti uutta ja ennentuntematonta. Turhaan en tultani taivaasta tuonut lapsille pimeän maan. Turhaan en huutanut ihmisen nimeä ylitse kukkivan maan.