45. SISARUKSET.
Me tiesimme kaikesta hiukan ja sen me tiesimme varmaan, ettemme ole ketään rakastaneet, sisareni ja minä.
Mutta tänään, kun silmämme sattuvat toisiinsa, me hymyilemme. Ei mitään erityistä ole tapahtunut. Ei kukaan ole käynyt meillä tai lähettänyt kukkia kotiimme, entisetkin ovat ikkunalaudalla kuihtuneet. Eivätkä naapuritkaan, jotka asuvat katumme varrella, tiedä mitään erityistä kertoa, — sillä se ei ole salaisuus. Joku on vain kerran kävellyt keskellämme, puristanut yhtä aikaa molempien käsiä ja katsonut kumpaakin silmiin.
Päivä on mennyt, toinen tullut ja kaikki on ennallaan. Eivätkä naapuritkaan, jotka asuvat katumme varrella, tiedä mitään erityistä kertoa, — meillä kun ei ole salaisuutta.
Mutta aina milloin silmämme sattuvat toisiinsa, me hymyilemme. Sillä tiedämme kaikesta hiukan, mutta sitä emme enään niin varmaan tiedä, olemmeko ketään rakastaneet, vai emme, sisareni ja minä.