50. MARKKINATORI.
Sanot ystävä, että olen muuttunut. Että sanani nyt ovat sydämettömät ja nauruni haavoittaa lempeäsi.
Suotta on sinun siitä pahastua ja kantaa noin huonoa tuulta kasvoillasi. Sillä tottahan sinä sen tietänet, että elämä on suuri markkinapaikka, jossa pitää kaikkea katsella ja kaikelle nauraa. Jossa pitää syödä rinkilöitä ja ajaa karusellissa. Katsella ilveilijöitä ja murhenäytelmiä, mutta ei tulla vakavaksi eikä unohtaa — katselevansa markkinoita.
Suotta on sinun siitä pahastua, jos minun sanani nyt ovat sydämettömät ja: nauruni haavoittaa lempeäsi, — sillä ehkä ne kerran juuri sinulta opin.