KAHDEKSAS KUVAELMA
Esiripun edessä, joka kuvaa kauniita pilviä.
Tiltil, Mitil, Valo, Koira, Kissa, Leipä, Tuli,
Sokeri, Vesi ja Maito tulevat.
VALO. Nyt luulen olevani Sinisen Linnun jälillä. Ihme, ettei se heti johtunut mieleeni… Vasta tänä aamuna, saadessani uusia voimia aamun koista, välähti se mielessäni kuin taivaasta tullen… Olemme nyt lumottujen puutarhojen perillä, missä ovat kohtalon valvonnan alaisina kaikki Ihmisten Ilot ja Onnet…
TILTIL. Onko niitä siellä paljon? Saako ne omakseen? Ovatko ne pieniä vai suuria?
VALO. Niitä on pieniä ja suuria, karkeita ja hienoja, hyvin kauniita ja myöskin vähemmän miellyttäviä… Rumimmat heistä karkoitettiin joku aika sitten näistä puutarhoista ja ne pakenivat Onnettomuuksien turviin. — Sillä on huomattava, että Onnettomuudet elävät luolassa, joka on aivan lähellä Onnen puutarhaa. Sen erottaa siitä vain jonkunlainen sumuharso tai hieno esirippu, jota yhtä mittaa häilyttelee Oikeuden korkeuksista tai Iäisyyden ääriltä puhalteleva ilman henki… On sentähden oltava hiukan varuillaan… Yleensä Onnet ovat hyvin siivoa väkeä, mutta on heidän joukossaan kuitenkin joitakuita, jotka ovat vaarallisempia ja kavalampia kuin suurimmat Onnettomuudet…
LEIPÄ. Tulin ajatelleeksi, kuulkaahan!… Jos ne ovat vaarallisia ja kavalia, eikö olisi ehkä viisainta, että me odottaisimme portilla, ollaksemme heti valmiina rientämään apuun, jos lapset olisivat pakotetut pakenemaan?…
KOIRA. Ei yhtään niin! ei yhtään niin!… Minä tahdon seurata kaikkialle pikku jumaliani!… Jääkööt portille kaikki ne, jotka eivät uskalla tulla sisään!… Me emme tarvitse (katsoo Leipään) pelkureita emmekä (katsoo Kissaan) pettureita…
TULI. Minä menen mukana!… Näyttää kuin siellä tulisi olemaan hauskaa!… Siellä luultavasti tullaan tanssimaan…
LEIPÄ. Saako siellä syödäkin?
VESI vaikeroiden. En ole ikänäni tuntenut pienintäkään Onnea. Tahdon hänet kerrankin nähdä…
VALO. Olkaa vaiti! Ei kukaan kysy teidän mielipidettänne… Olen päättänyt näin: Koira, Leipä ja Sokeri menevät lasten mukana. Vesi ei mene, koska hän on liian kylmä, eikä myöskään Tuli, koska hän on liian levoton. Maitoa kehoitan mitä hartaimmin jäämään ulkopuolelle, koska hän on liian herkkä vaikutuksille; Kissa saa tehdä, niinkuin itse tahtoo…
KOIRA. Kissa pelkää!…
KISSA. Minä pistäyn ohi mennen tervehtimässä eräitä Onnettomuuksia, jotka ovat vanhoja ystäviäni ja asuvat tässä lähellä…
TILTIL. Entä sinä itse, etkö sinä tulekaan?…
VALO. En voi tässä asussani tulla sinne, missä Onnet asuvat; useimmat heistä eivät voi minua sietää… Mutta minulla on tässä tiivis huntu, jonka heitän ylleni mennessäni tervehtimään Onnellisia ihmisiä… (Hän käärii auki pitkän hunnun ja kiertää sen huolellisesti ympärilleen.) En tahdo, että säde sielustani sattuisi heihin ja säikähdyttäisi heitä, sillä monet Onnet ovat onnestaan arkoja, eivätkä ole edes onnellisiakaan… Kas näin, nyt heidän ei tarvitse mitään pelätä, ei vähemmän kauniiden eikä edes kaikkein rumimpienkaan…
Esirippu avautuu ja yhdeksäs kuvaelma paljastuu.