I
"Oi, isä, isä, uhkas heitä,
Tamaraas älä nuhtele!
Mä itken. Näätkö kyyneleitä?
Ei ensimäiset ole ne…
Suott' aivan tänne kosijoita
Noin joukoin tulvii muualta…
En ota miestä konsaan ma;
On kylliks maassa morsioita.
Oi, isä, älä toru näin!
Olethan nähnyt; päivittäin
Ma riudun, myrkyn kalvamana!
On riettahana kiusaajana
Ain' aatos pääsemätön tuo;
Menehdyn — mulle säälis suo!
Pois luostarihin täältä aja
Sun tyttäresi mieletön!
Siell' lientää huolein Vapahtaja,
Sisällä turvaa pyhäkön.
Huvia maailmass' ei mulla…
Levolla luostar' siunatulla
Siis minut kolkkoon kammioon,
Kuin hautaan, nyt jo ottakoon!"