IV
Näkyivät vuoret Pohjaa kohti.
Kun idäss' aamurusko hohti
Ja savu helmast' alhojen
Sinervä nousi kiemurruksin
Ja muetsiinit,[1] kääntyen
Päin itään, kutsui rukouksiin;
Kun aamuhetkin rauhaisin
Herätti väen luostarin
Kumahtain kello kaikuvainen;
Kun kukkea Grusininainen
Vuort' astui jyrkkää ruukkuineen
Joesta vettä noutaakseen, —
Niin lumihuiput kuvastuivat
Sinisin seinin taivaallen,
Mut ruusuharsoin pukeuivat
Taas päivän mennen maillehen.
Ja siellä, pilvet puhkaistessaan,
Kohoten muita kauemmas
Heloitti juhlapukimessaan
Kasbék, Kaukaasian valtias.
[1] Henkilö, joka muhamettilaisten moskeeojen minareeteista (kirkontorneista) ilmoittaa rukoushetket.