V
Täynn' aivoitust' on rikollista
Tamaran sydän; puhtahista
Iloist' ei tiedä. Hänestä
On synkkä muoto mailman kaiken;
Syy kaikki siin' on tuskan vaikeen
Yönmusta, päivyt päilyvä.
Ja syleillyt kun luomakunnan
Yön viileys on unisen,
Jumalankuvan eteen nunna
Jo vaipuu hurjast' itkien.
Ja itku haikee pitkän ajan
Yön hiljaisuudess' eessä majan
Pidättää tiellä matkustajan,
Mi miettii: "vuoren peikko näin
Kahleissaan itkee tyrskähyttää!"
Ja, herkkää korvaa jännittäin,
Hevostaan ajaa väsynyttä…