KOLMAS NÄYTÖS.
(Huone Geronten talossa.)
1:nen kohtaus.
Leandre. Sganarelle.
Leandre. Mielestäni en ole juuri huonompi apteekkari näin; ja koska isä on minua tuskin nähnytkään, luulenpa että tämä valepuku ja peruukki kyllä saattavat tehdä minut tuntemattomaksi hänen silmissään.
Sganarelle. Epäilemättä.
Leandre. Ainoa mitä vielä toivon on, että tuntisin viisi tai kuusi lääketieteen juurisanaa puolustaakseni pakinaani sekä näyttääkseni oikein taitavalta mieheltä.
Sganarelle. Joutavia. Tuo kaikki on tarpeetonta. Puku on kylläksi, enkä minäkään ymmärrä noita asioita paremmin kuin tekään.
Leandre. Kuinka?
Sganarelle. En piru vie ymmärrä koko tohtoriammattia. Te olette kunnon mies ja minä tahdon luottaa teihin, niinkuin tekin olette luottanut minuun.
Leandre. Mitä? Ettekö todellakaan — — —
Sganarelle. En, sanon minä. He ovat tehneet minut lääkäriksi, vaikka kiven kovaan ponnistelin vastaan. En kuolemaksenikaan tiedä mistä tuo luulo pälkähti heille päähän; mutta kun huomasin heidän kaikin keinoin tahtovan minua tohtoriksi, päätin minä ollakin tohtorina asianomaisten kustannuksella. Tämä ammatti on minun mielestäni parhain kaikista; sillä toimitettakoon sitä hyvästi tai huonosti, niin on maksu aina samallainen. Huono työ ei koskaan koske meidän nahkaamme. Me leikkelemme kangasta mielemme mukaan. Jos suutari tehdessään saapasparia pilaa nahkapalan, niin kärsiköön itse vahingon; mutta meikäläiset saattavat pilata koko ihmisen eikä se kuitenkaan maksa niin mitään. Se ei ole ollenkaan meidän asiamme, jos erehdymme; se on aina syypää, joka kuolee. Ja päälle päätteeksi on tämä ammatti hyvä senkin puolesta, että kuolleet ovat sävyisimpiä ja hiljaisimpia ihmisiä maailmassa, eikä ainoakaan heistä ole vielä valittanut, että lääkäri on hänet tappanut.
Leandre. Mitä siihen tulee, niin ovat kuolleet tosiaankin perin kunnollista väkeä.
Sganarelle. Kas tuossa tulee ihmisiä. (Leandrelle.) Menkää ja odottakaa minua lähellä lemmittynne asuntoa.
(Leandre menee)
2:nen kohtaus.
Sganarelle. Leandre. Geronte.
Geronte. Ah, herra tohtori, minä etsin juuri teitä.
Sganarelle. No, miten tyttärenne nyt jaksaa?
Geronte. Vähän huonommasti kuin ennen määräystänne.
Sganarelle. Sitä parempi. Se on merkki, että resepti on vaikuttavaa.
Geronte. Niin, mutta pelkäänpä sen tekevän semmoisen vaikutuksen, että hän tukehtuu.
Sganarelle. Älkää huoliko. Minulla on lääkkeitä, jotka auttavat kaikesta; minä tavallisesti odotan kuolinkamppaukseen saakka.
Geronte. Ken on tuo mies teidän seurassanne?
Sganarelle (osoittaa kädellänsä hänen olevan apteekkarin). Hän on…
Geronte. Mitä?
Sganarelle. Se joka…
Geronte. Hä?
Sganarelle. Joka…
Geronte. Minä ymmärrän.
Sganarelle. Tyttärenne tarvitsee häntä.
3:s kohtaus.
Lucinde. Geronte. Leandre. Jacqueline. Sganarelle.
Jacqueline. Kas tässä, herra, tyttärenne. Hän haluaa vähän kävellä.
Sganarelle. Käveleminen tekee hänelle hyvää. Menkääpäs te, herra apteekkari, vähän koettelemaan hänen suontansa, että sittemmin saattaisimme tarkoin yhdessä keskustella hänen taudistaan. (Vetää Geronten syrjään ja panee käsivartensa hänen kaulansa ympäri, niin että kädellään voipi kääntää Geronten päätä leuasta itseensä päin, kun tämä tahtoo katsoa mitä tyttö ja apteekkari tekevät.) Suuri ja tärkeä kysymys lääkärien kesken on se, onko helpompi parantaa vaimoväkeä kuin miespuolia. Minä pyydän teitä tarkkaan kuuntelemaan. Toiset kieltävät, toiset myöntävät. Mutta minä puolestani sekä kiellän että myönnän; sillä samoin kuin niiden läpikuultamattomain visvain erikaltaisuus, jotka löytyvät naisväen luonnollisessa mielenlaadussa, vaikuttaa sen, että eläimenkaltainen puoli voittaa henkisen puolen, niinpä myös nähdään heidän mielensä monimutkaisuuden riippuvan kuun radan vinosta liikunnosta, samaten kuin aurinko, joka heittää säteensä maapallon ontevaan pintaan, löytää — — —
Lucinde (Leandrelle). Ei; — minä vakuutan että hellyyteni sinua kohtaan on muuttumaton.
Geronte. Ah, kuulkaa; tyttäreni puhuu! Oi, siunattu lääke. Ah, ihmeteltävä tohtori! miten kiittää teitä tästä ihmeellisestä parantamisesta, miten palkita työnne!
Sganarelle (kävelee edestakaisin ja vilpoiltelee kasvojansa hatullaan). Sepä tauti, joka on antanut minulle paljon huolta.
Lucinde. Niin, isäni, minä olen saanut puhevoimani jälleen, mutta minä olen sen saanut ainoastaan sanoakseni teille, etten huoli muusta miehestä kuin Leandresta, ja että on ihan turha vaiva tarjota minulle toista.
Geronte. Mutta kun minä nyt pyydän.
Lucinde. Päätökseni on järkähtämätön.
Geronte. Etkö nyt voi noudattaa isäsi tahtoa! Kuule nyt toki mitä sanon sinulle!
Lucinde. Puheenne ei hyödytä.
Geronte. Minä olen isäsi ja pyydän sinua.
Lucinde. Siitä päätöksestä en luovu millään ehdolla.
Geronte. Mutta minulla on valta pakoittaa sinua.
Lucinde. Ei mikään isänvalta voi pakoittaa minua menemään naimisiin vasten tahtoani.
Geronte. Minulla on oikeus antaa sinut kelle tahdon.
Lucinde. Kaikki ponnistelemisenne ovat turhia.
Geronte. Mutta minä en aio antaa sinua Leandrelle.
Lucinde. Minun sydämeni ei siedä tällaista hirmuvaltaa.
Geronte. Ja sinun täytyy ottaa herra Horace.
Lucinde. Ennemmin menen vaikka luostariin kuin naimisiin miehen kanssa, jota en rakasta.
Geronte. Mutta jos sinun täytyy.
Lucinde. En. — En millään muotoa. En ikinä. Turhaa vaivaa. Minä en myönny. Se on päätetty.
Geronte. Kas sitä tulista sanatulvaa. Eihän tässä saa suun vuoroakaan. (Sganarellelle.) Herra tohtori, minä pyydän, tehkää hänet mykäksi jälleen.
Sganarelle. Se on mahdotonta minulle. Ainoa asia jossa voin palvella teitä, on tehdä teidät itsenne kuuroksi, jos niin tahdotte.
Geronte. Ei kiitoksia. (Lucindelle.) Ajattele toki…
Lucinde. En. — Uhkailunne eivät liikuta minua ollenkaan.
Geronte Jo tänä iltana sinun pitää mennä naimisiin herra Horacen kanssa.
Lucinde. En. — Ennemmin kuoleman kanssa.
Sganarelle (Gerontelle). Hillitkää itseänne, herran tähden, ja antakaa rohtoni tarpeeksi vaikuttaa; sillä tämäkin on tauti hänessä, johon kyllä tiedän sopivan lääkkeen.
Geronte. Onko mahdollista, herra tohtori, että voisitte parantaa myöskin mielenviasta?
Sganarelle. Ihan varmaan… Antakaa vaan minun toimia. Minulla on lääkkeitä kaikkiin ja apteekkari auttakoon minua tässä parannuspuuhassani. (Leandrelle.) Muutama sana. Te näette kuinka tulisesti hän rakastaa tuota Leandrea vallan vastoin isänsä tahtoa. Tässä ei saa hetkeäkään hukata, sillä höyryt ja visvat ovat kovin väkevät. Minusta ei tässä mikään muu lääke auta kuin pikaisesti perkaava jalkapatikka, jota sitten taitavasti valmistatte oikeaksi naimapilleriksi. Menkää nyt häntä vähän kävelyttämään puutarhassa, rohkaistaksenne hänen mieltänsä. Sillä aikaa minä tässä keskustelen hänen isänsä kanssa. Mutta ennen kaikkea, älkää tuhlatko aikaa. Nyt pian koettamaan näitä merkillisen voimallisia pillereitä.
4:s kohtaus.
Geronte. Sganarelle.
Geronte. Mitä pillereitä ne ovat, herra tohtori? Muistaakseni en ole koskaan ennen kuullut niistä puhuttavan.
Sganarelle. Niitä pillereitä käytetään silloin kuin hätä on suurin.
Geronte. Oletteko koskaan nähnyt niin hävytöntä lasta kuin hän?
Sganarelle. Tyttölapset ovat aina vähän tuittupäisiä.
Geronte. Te ette saata uskoa, kuinka hän on hurmaantunut tuohon Leandreen.
Sganarelle. Veren kuumuus se saattaa nuoret tytöt sellaiseen vimmaan.
Geronte. Mutta aina siitä hetkestä, kun sain tiedon tästä hurjasta rakkaudesta, olen pitänyt tyttäreni sisäänsuljettuna.
Sganarelle. Siinä teitte viisaasti.
Geronte. Minä olen kokonaan estänyt heitä tapaamasta toisiansa.
Sganarelle. Oivasti.
Geronte. Sillä tiesi mitä tyhmyyksiä muuten olisivat tehneetkään.
Sganarelle. Niinpä kyllä.
Geronte. Ja luulenpa että hänessä olisi ollut tyttöä vaikka juoksemaan tiehensä tuon Leandren kanssa.
Sganarelle. Sepä viisaasti tuumattu.
Geronte. Minulle on kerrottu että sama Leandre on pannut kaikki voimansa liikkeelle saadaksensa puhutella tytärtäni.
Sganarelle. Mikä pöllö!
Geronte. Mutta kaikki turhaan.
Sganarelle. Ha, ha, ha!
Geronte. Kyllä minä olen mies niin viisas kuin hänkin.
Sganarelle. Hänellä ei olekaan tekemistä tyhmyrin kanssa, ja te osaatte tehdä mutkia, joita hän ei tunne. Ei se ole mikään pölkkypää, joka on teitä näppärämpi.
5:s kohtaus.
Luukas. Geronte. Sganarelle.
Luukas. No, nyt on piru merrassa, hyvä isäntä! Neiti on pôtkinyt pakoon Leandren kanssa. Hän se oli olevinansa apteekkari, ja tuossa on herra tohtori, joka tämän kauniin keitoksen on keittänyt.
Geronte. Mitä! Tahdotteko tappaa minut tällä tavoin! Hakekaa tänne poliisi! Älkää laskeko häntä menemään! Ah, sinä konna, kylläpä oikeus sinut rankaisee.
Luukas. Tästä työstä pääsette koreasti hirteen, herra tohtori. Älkää liikahtakokaan paikaltanne.
6:s kohtaus.
Geronte. Sganarelle.
Geronte (Sganarellelle). Poliisi on kohta täällä ja pistää teidät paikkaan, josta kyllä teidät tapaan.
Sganarelle (polvillaan, hattu kädessä). Voi, enköhän voisi saada vaihettaa tuota kaikkea kelpo selkäsaunaan.
Geronte. Ette niinkään! Oikeus tuomitkoon! Mutta mitä nyt?
7:s kohtaus.
Edelliset. Leandre. Lucinde.
Leandre. Tässä esitän teille Leandren ja jätän Lucinden teidän isälliseen haltuunne. Aikomuksemme oli paeta yhdessä ja mennä vihille; mutta me olemme luopuneet tästä tuumasta ja suostuneet kunniallisempaan keinoon. Minä en tahdo varkain viedä teiltä tytärtänne, vaan ottaa hänet vastaan teidän omista käsistänne. Paitsi sitä saatan teille sanoa että vastikään sain tiedon setäni kuolemasta, jonka kautta pääsen kaiken hänen omaisuutensa perilliseksi.
Geronte. Teidän jalo käytöksenne minua suuresti miellyttää. Minä annan teille tyttäreni kaikesta sydämestäni.
Sganarelle (erikseen). Pääsipä tohtori sekä hirsipuusta että selkäsaunastakin.
Esirippu alas.