KUUDES KOHTAUS.
Harpagon. Anselme. Elise. Mariane. Cléante. Valére.
Frosine. Jaques. Komisarius. La Fleche.
CLEANTE. Älkää hätäilkö isäni, älkää syyttäkö ketään. Minä olen saanut tiedot asiastanne ja tulen teille sanomaan, että jos annatte minulle Marianen, niin saatte rahanne takaisin.
HARPAGON. Missä ne ovat?
CLEANTE. Älkää murehtiko, ne ovat paikassa, josta minä vastaan, ja kaikki riippuu ainoastaan minusta. Teidän tulee nyt sanoa minulle mitä päätätte, ja te voitte valita, joko antaa minulle Marianen taikka kadottaa rahanne.
HARPAGON. Onko siitä mitään otettu?
CLEANTE. Ei niin mitään. Mutta ei siinä kylläksi. Rukoilen myöskin sisareni puolesta: anna hänelle se puoliso, jota hänen sydämmensä halaa, älä pakoita häntä liittoon, jota hän pelkää ja kammoo.
ANSELME. Poikani, taivas ei ole antanut sinua minulle takaisin, jotta vastustaisin sinun toiveitasi. Herra Harpagon, ymmärrättehän että nuori neito ennemmin valitsee pojan kuin isän, älkäämme siis puhuko joutavia, suostukaa niinkuin minäkin tähän kaksinkertaiseen avioliittoon.
HARPAGON. Huoliakseni mistään neuvosta täytyy minun saada nähdä lippaani.
CLEANTE. Saatte sen nähdä ihan terveenä ja eheänä.
HARPAGON. Minulla ei ole ollenkaan rahaa lasteni avioliittoon.
ANSELME. Yks' kaikki! minulla on kylliksi heille molemmille, jott'ei sen seikan tarvitse teitä huolestuttaa.
HARPAGON. Otatteko suorittaaksenne kaikki kustannukset näitä molempia avioliittoja varten?
ANSELME. Otan, otan. Joko tyydytte nyt?
HARPAGON. Tyydyn, jos te vaan teetätte minulle uudet vaatteet häihin!
ANSELME. Olkoon menneeksi. Ja nyt lähtekäämme nauttimaan sitä iloa, jonka tämä päivä on meille suonut.
KOMISARIUS. Hoi, hoi, hyvät herrat! Älkääpä vielä. Kuka maksaa mulle allekirjoitukseni?
HARPAGON. Me emme tarvitse teidän kirjoituksianne.
KOMISARIUS. Niin! mutta minä en ole tullut tekemään niitä ilmaiseksi.
HARPAGON (osoittaen Jaquesta). Maksuksenne saatte hirttää tuon miehen.
JAQUES. Oi sentään, miten nyt pitää menetellä? Minua piestään, kun puhun totta ja minua tahdotaan hirttää, kun valehtelen.
ANSELME. Herra Harpagon, annetaan hänelle anteeksi tämä väärä kanne.
HARPAGON. Te siis maksatte komisariuksen vaivat?
ANSELME. Vaikkapa niinkin. Menkäämme valmistamaan nämät kahdenkertaiset aviokontrahdit.
HARPAGON. Ja minä riennän katsomaan armaita rahakultiani. — Missä ne ovat?
Loppu.